perjantai 22. marraskuuta 2013

Pienet on ilot


Jossain vaiheessa olin hyvä ihminen ja jaksoin kaivaa jokaisesta päivästä pienen ilon, jos ei muuten niin vaikka väkisin pusertamalla (teho perustuu samantyyppiseen uskomukseen kuin se, että kun hymyilee niin olo muuttuu iloisemmaksi kuin itsekseen). Sitten tuli vastaan sen verran iso musta aukko, tornado ja jääkausi, että pienetkin ilot kuolivat sukupuuttoon. Nyttemmin olen onnistunut vain vähän itseäni piiskaamalla pääsemään takaisin kiinni siihen ajatusmaailmaan, että kaikilla pilvillä on hopeareunus ja jokaisessa päivässä on ainakin pieni ilo. Ja nyt huomasin, että tyrskin ääneen tälle:



Julistan tämän siten päivän keskikokoiseksi iloksi. Ihanan halpaa.

P.S. Tämä toimii tietysti vain niille, jotka katsovat Rizzoli & Islesia ja ovat noin suunnilleen ikätovereitani. Lapset, täällä ei ole teille mitään.

P.S.2 Jännittävää kyllä, Korsak (Bruce McGillis) on mielestäni ihan Laceyn näköinen!

torstai 14. marraskuuta 2013

Elämän nälkä



tää niitä aamuja on kun en tiedäkannattaako nousta vai jäädävetää peitto yli päänja hautautua alle kivisen kuorenaamuyössä sydän yksin lyöeikä pääse läpi surujen vuorenpelko pimeyttä pitkin liikkuutuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

ja silloin kuin henkäys aamutuulenjokin täyttää tämän pienen huoneense mut viimeinkin herättää

elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästäminut pystyyn kiskaiseeelämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältämua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkäeteenpäin rohkaisee

verhot sivuun liukuu ja katsonkuinka valo pois työntää varjonjoka sieluni yöhön kietoivaikka irti siitä päästä tahdoinkun olin maahan lyöty eikä kukaanvoinut yli syvän virran mua kantaaelämä välissä taivaan ja maanelämä syksyyni valonsa tuo

ja silloin kuin henkäys aamutuulenjokin täyttää tämän pienen huoneense mut viimein herättää
elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästäminut pystyyn kiskaiseeelämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältämua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkäeteenpäin rohkaisee
(Pave Maijanen: Elämän nälkä)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Hiilijalanjälki, vol. 2

Kappas, lähes päivälleen viisi vuotta sitten tein hiilijalanjälkitestin, jossa en harmikseni pärjännyt kovin hyvin. Toisin on nyt! 4811 kg jättää minut reippaasti alle suomalaisten keskiarvon. Mikä on muuttunut?  Asun 6.5 neliötä entistä pienemmässä asunnossa, käytän arkiliikenteessä vain bussia tai lihasvoimaa, en omista lainkaan autoa ja tilaan vihreää sähköä. Luonnollisestikin suurin pudotus tulee autottomuudesta, vaikka edelleenkin istun toisten ajamissa autoissa ihan liikaa Lapin-reissuilla. No sentään tänä vuonna käytiin hiihtovaelluksella autojunan kyydissä, eli kilometrejä karttui auton mittariin huomattavasti normaalia vähemmän. Yksi huononnuskin on tullut: viisi vuotta sitten en edes kuvitellut joskus lentomatkailevani, mutta kun viime vuonna Fjällräven Polarin ansiosta parannuin lentopelostani, olen sen jälkeen lentänyt kerran Tukholmaan ja takaisin ja tänä vuonna kertaalleen Inariin ja takaisin. Tuskin tulee kyllä toistumaan ihan hetkeen, mutta tunnollisesti ruksin kohdan "lennän kerran vuodessa kotimaassa".

Nyt voi aloittaa viikonlopun vieton edes hieman tyytyväisenä itseensä. Ja maaaaailma pelastuu!