tiistai 28. toukokuuta 2013

Oi ihana toukokuu

Vaikka olen itkenyt itseni jo ihan tyhjiin, ei olo ota millään parantuakseen. Aina kun luulen selvinneeni erosta, kulman takaa törmää vielä uusi pysäyttävä uutinen, yllätys. Takki on aivan tyhjä, makaan vain kotona, vaikka kevät tuoksuu ja tuntuu ulkona.



Mutta sitten. Ystävä tulee kotoa hakemaan. Kuljettaa Itä-Suomeen, luonnon helmaan. Hiljaisuuteen. Koira saa seuraa, sen onni on helppo järjestää.


 


Lähdetään souturetkelle kukkasia ihmettelemään ja villejä vihreitä eli hortaa ruokalautaselle keräämään, hortoilemaan siis.

















Tuntuu kesältä. Tuntuu onnelliselta. Surumöykky sisälläni sulaa auringossa.



Lähestymme luotoa, jolla välkkyy jotain valkoista. 
Tarpeeksi lähelle päästyämme valkoinen unohtuu, 
näemme molemmat yhtä aikaa surullisen näyn.
Voi ei, ei, ei.
Norpan matka on päättynyt.



Pelastuslaitoksen vene saapuu hiljenevässä kesäillassa 
ja noutaa norpan viimeiselle matkalleen.

Ilta venyy. Linnut ja tuuli menevät nukkumaan. 
Norpan kohtalo surettaa. 





Luonto hoitaa. Se parantaa aina.

Luontoterapian jälkeen saan vielä pentuterapiaa.
 Pehmeät tassut, vaaleanpunainen massu, kylmä nenu omaani vasten.




Kiitos, ystävät. 
Tällä jaksan taas pitkään.


******