perjantai 29. heinäkuuta 2011

torstai 28. heinäkuuta 2011

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Vihdoinkin!

Takana on luja putki rilluvuosien, eikun helteisten, pään pehmittävien työviikkojen. Tänään kuitenkin raataminen loppuu kahdeksi ja puoleksi viikoksi, kunhan ensin suoritan sinnikkäästi vielä muutaman extratunnin työpaikalla.

Mutta sitten alkaa loma!

Tunteja on kertynyt kolmessa viikossa neljän viikon verran, joten vapaata on syyskuisen kesälomaviikon lisäksi luvassa vielä myöhemminkin syksyllä. Nyt kuitenkin ensin nauttimaan tästä lomapätkästä. JIPPII!

Kiireessä on jäänyt esittelemättä viimeviikkoisen Porvoon matkan tuliaiset:



Ja vaikka töissä on ollutkin rankkaa ja päivät pitkiä, ei elämästä ole makua puuttunut:



<3

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Bilder från Borgå

Kahden vapaapäivän antia: retki Porvooseen.






















Tulipa tuhti kuvapläjäys. No, sanoja on sitten sitäkin vähemmän.

Kiitos Arwoloille hyvästä seurasta ja ruuasta! Oli ihanaa!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #9: Ruisrock edition

En ole koskaan ollut mikään rokkifestari-ihminen, vaan olen nauttinut musiikkini mieluiten ilman kännissä örveltävää, päälle kaatuilevaa ääliölaumaa, pohkeeseen asti roiskuvaa mutavelliä, lämmintä siideriä ja viikkokausia soivia korvia. En ole myöskään mikään innokas Turun-kävijä, koska olen tamperelainen. 90-luvun alussa tein kuitenkin poikkeuksen peräti kahdesti, koska Ruisrockissa soittivat kasarisuosikkini.

1991:



1992:



Ja kesä -69 on toki myös hyvässä muistissa, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Keko unta


Helleviikot ovat valuneet ohi hikisinä ja uneliaina. Olen tehnyt töitä, liikaakin, ja ollut ensimmäistä kertaa aikuisiälläni ihan yksin kotona ilman ketään toista elävää olentoa (muistaakseni). Lumo oli O:n kanssa maalla muutaman päivän, mutta minä en töiltä irronnut. Ei haittaa, pääasia oli että pieni musta olento pääsi toteuttamaan itseään. Siellä se oli onnellisena pötkötellyt kuistilla, syönyt mustikoita (joita riitti onneksi myös ihmisille poimittavaksi), nappaillut kimalaisia, kaivellut kuoppia, vöffäillyt ohikulkijoille ja maannut rentona pitkin pihaa. Kaikkea, mitä pienten mustien koirien kuuluukin kesäpäivinä päästä tekemään. Tuliaisina mökiltä on talven varalle kuivattua nokkosta.



Aina vain rankemmin vaikuttaa tämä helle minuun. Hiutaleet sulavat kuumassa. Rytmihäiriöt ovat pahentuneet, päätä särkee, nukahtelen ihan koko ajan jos vain annan sille mahdollisuuden, mikään ei oikein huvita ja ärsytyskynnys on tosi matalalla, mutta ei jaksa oikein ärsyyntyäkään. Nyt on ollut vapaa viikonloppu ja olen nukkunut siitä noin 70 %.

Eilen käytiin sentään piipahtamassa Jumesniemen maalaismarkkinoilla ja pihakirppiksellä. Ostimme hunajaa ja minulle rintarossin.


Turistiajeltiin Kyröskoskelle ja syötiin kasvisburgeriateriat urbaanissa citytunnelmassa. Ravintolan ulko-ovella luki toivotus: "tervetolua uudelleen". Ei mahtanut olla ihan kuumista kuumin in-mesta, vaikka aika helteinen sisälämpötila olikin, mikä ajoi meidät ulkoterassille aterioimaan ja nauttimaan upeista kiertoliittymänäkymistä.



Nyt makoillaan Lumon kanssa taas kahdestaan kotona, O. on kirkastumassa Aitoossa. Ukkonen jyrisee, ehkä pian raikastuu ja viilenee. Enää kymmenen työpäivää lomaan.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #8: Swingin sulttaanit

Kahdeksankymmentäluvun alussa sain seitsemän vuotta itseäni vanhemmalta sedältäni vanhan hyvän Spectrum-tietokoneen, jolla oli vänkä paitsi pelailla (Ant Attack oli hurjinta ja jännintä, ja härreguud sentään, sitähän voi pelata nyt myös netissä!), myöskin ohjelmoida Kalle Kotipsykiatria ja muita muinaisesta MikroBitti-lehdestä löytyneitä juttuja itse ja briljeerata sitten myöhemmin koulussa mahtavilla basic-ohjelmointitaidoillaan.  Nyttemmin räplään mäkkejä, mutta ainakin lähes yhtä suurella intohimolla, paljon vähemmällä vaivannäöllä tosin.

Tietokoneen lisäksi sain lainaksi Mad- ja Cracked -lehtiä, joista syttyi loputon innostus englanninkielen tutkimiseen ja kirjoittamiseen (varsinainen kielen opiskeluinnostus oli syttynyt jo alakouluikäisenä Hello hello hellon ansiosta). Vielä kun syttyisi samanlainen intohimo niin, että viime vuosituhannella alkaneet opinnot saisi loppuun asti suoritettua.

Kolmas tärkeä sedänperintö, joka vaikuttaa vieläkin elämääni, oli Dire Straitsin levy, jonka lainaaminen johti siihen, että kun kaverit kuuntelivat Dingoa, minä kuuntelin swingin sulttaaneja. Kuuntelen vieläkin.



Enkä vieläkään ole lakannut harmittelemasta, että en päässyt Brothers In Arms -kiertueen keikalle Helsinkiin syksyllä 1985. Rinnakkaisluokan amerikkalainen vaihto-oppilas David pääsi ja jaksoikin sillä sitten elvistellä koko loppulukuvuoden. Eikä syyttä.

Tämän hartaan muistelon kruunaisi hieno kuva minusta huipputyylikkäässä kasaricollegepaidassa, jonka etumuksessa oli piirretty koirankuva Dire Straits -logon kera, mutta valokuvat ovat (onneksi!) Valkeakoskella vielä!