torstai 30. kesäkuuta 2011

Retkikoira


Rakas pikku puikkonokka oli Paistuntureilla mukana, tietenkin (se maaliskuinen hiihtovaellus ilman koiraa oli riittävän ankea kokemus toistaiseksi). Viime syksynä ansaitun Suomen Retkeilyvalion arvon ansiosta sillä oli retkueen muuhun kahteen koiraan verrattuna tittelin mukanaan tuoma etu.


Se sai olla leirissä vapaana. Useimmiten se valitsi hyvän vartiointipaikan, josta näki hyvin ympäristön mahdolliset uhkat (ja ruokakupin täyttöasteen). Se ei ollut tiellä, eikä sitä tarvinnut hätistellä pois ihmisten tavaroilta, ja vain kerran Lotta ja Tiina meinasivat purkaa teltan niin, että Lumo oli unohtunut sinne sisälle ("onko siellä teltassa enää mitään?", "korkeintaan jotain pientä").


Välillä sille kuitenkin iski hillitön hellyydenkipeys ja se hiippaili varovasti lupaa kysellen kohti maassa istuvia ihmisiä ja pyysi päästä hellittäväksi. Ja pääsihän se. Tällä kertaa Lotan syliin.

Enimmäkseen oli tuulista ja kylmää, joten leirissä koirat piti suojata tuulelta, jos ne eivät olleet teltassa. Tässä Lumon tuulisuoja:



Tuulisuojan valmistus: otetaan 1 kpl rinkan sadesuojia, 1 kpl lapinporokoiria ja 1 kpl Haglöfs Barrier -liivejä. Laitetaan rinkan sadesuoja maahan, pyydetään lapinporokoira sen päälle makaamaan. Peitellään lapinporokoira lämpöliivillä ja kääntään loput sadesuojasta peitoksi. Puretaan viritys liikkeelle lähtiessä tai telttaan siirtyessä.


Lumo sai myös ylittää joet pääosin vapaana, koska ei ollut pelkoa sen kirmaamisesta omille teilleen ylityksen jälkeen. Badjeseavttet hypeltiin vain kiveltä kivelle tassuja ja jalkoja kastelematta.

Retkeilyvaliolla ei suinkaan ollut ainoastaan vapauksia vaan myös velvollisuuksia.


Rinkan pukemisen jälkeen on vaivalloista poimia sauvoja, karttalaukkuja ja muita kapineita enää maasta. Jos puita ei ole saatavilla, rauhallinen retkeilyvaliokoira toimii hyvin telineenä.


Koska koko kolmen naisen ja kolmen koiran retkue ahtautui kolmen hengen telttaan, ei koirille jäänyt kovin suuria lokeroita. Lumo on niin kompakti, että se laitettiin nukkumaan kulkuoviaukolle jääneeseen pieneen koloon, eikä se reklamoinut, vaikka sitä taidettiin välillä käyttää istuinalustana ovesta kuljettaessa. 

Kunnon lapinporokoiran tavoin Lumo nautti vaelluksesta täysin rinnoin.




Pirkanmaan Arktisten Pystykorvien Ornitologiyhdistyksen kokous. Tarkkailun kohteena kapustarinta.





Lumo on niin hieno, niin mukava koira. Oli todella antoisaa olla sen kanssa taas vaelluksella. Yhteiselomme noissa rentouttavissa, avarissa maisemissa ja tunnelmissa on niin erilaista kuin täällä kaupungissa. Vaikka Lumo on erittäin sopeutuvainen koira, nuo retket aina muistuttavat minua siitä, ettei lapinporokoira kuitenkaan ole kaikista rotuvaihtoehdoista se paras mahdollinen hektiseen urbaaniympäristöön. 

Onneksi enää hippusen yli kaksi kuukautta, ja onkin taas syysvaelluksen aika, ja Lumo pääsee opettamaan noita tärkeitä retkikoiran taitoja pikku-Lillille, ja minä pääsen ihailemaan kaunista ja viisasta koiraani upeissa maisemissa. Ei ollenkaan huono juttu!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #7

80-luvun alku, varmaankin 1982. Radiossa Jake Nyman soittaa Onnenpäivässä Springsteeniä, ja tämä tyttö lähteekin oitis levykauppaan, palaa The River kainalossa. Haaveilee, että osaisi soittaa saksofonia kuten Clarence Clemons (rauha hänen sielulleen).

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Mittumaari



Ampiaispesiä. Huussissa. Kaksi. Sankarittareni hoiti ne pois, jotta pyhä toimitusrauha oli taattu.


Hei, olen Annikki 5 kuukautta ja minulla on erittäin paha söpöyden ylikehitys!



No hei vaan Annikki, mä olen Lumo. Voisitko tulla sieltä tänne pihaan niin ihmettelisin käyttötarkoitustasi lähemmin. Jotenkin musta tuntuu, ettei noin pieni ole oikein hyvä vinkulelun koko. Itse pidän enemmän sellaisista isommista ja pörröisistä kuten oma leijonani.






Tikan paja.



Onnellinen koira.


Mitä metsästä lähestyy?




Anteeksi rouva, ovatko korvakoruni Teistä koreat?









Ei tarvittu seitsemää kukkaa tyynyn alle, ei. Juhannuksena, kuten kaikkina muinakin näinä menneinä 319:a päivänä, näen vain Hänet, ihan ilman taikojakin. Juuri nyt en näe kylläkään kuin mielessäni, koska hän lähti piipahtamaan pohjoispohjalaisissa maisemissa ja jätti minut vaikeroimaan (vaan ei kotipiiakseen) ja halkomaan peukalonpääni tomaattiveitsellä (vahingossa, epätoivon aste ei sentään ole ihan niin suuri). Ja ihmettelemään, miten olenkaan osannut olla yksin niin monta vuotta, kun niin paljon mukavampi on olla kaksin. Ihan suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pohtivat kannattaisiko villi ja vapaa yksinolo sittenkin vaihtaa onnelliseen parisuhteeseen. Kyllä se vaan on niin, että kaksin aina kaunihimpi!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #6: Eeppistä käveleiskentelyä

Vuonna 1983 jonain talvisena iltana astun ulos leffateatterista. Jos osaisi, voisi kävellä eeppisesti. Ihan niinku Travolta!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Post-tunturiväsy, osa 2


Miten se nyt taas onkin niin vaikeaa. Talvivaelluksenkin kuvat makaavat vielä koneella, ei puhettakaan, että olisin niitä jaksanut ja ehtinyt käsitellä ennen kesäreissua. Nyt on sitten taas kasa uusia kuvia jonossa. Jotenkin tuntuu, että valokuvaaminen reissuilla ei saisi aiheuttaa paineita ja stressiä, eikä se nyt tietysti ihan suoranaisesti aiheutakaan. Mutta kyllä vähän.

Ja se reissusta palaaminen... Sunnuntai oli mennä ihan laamana laahustamiseen ja huokailuun. Perjantain ja lauantain pitkä ajomatka Utsjoelta painoi tietysti kropassa, mutta enemmän painoi se henkinen puoli. Että nyt on taas reissu tehty, loma pidetty, arki niskassa. Arki kyllä on ihan mieluisaa, en valita (etenkin kun minua jo lauantai-iltapäivästä odotettiin päätoimisesti kotiin ja oli laitettu ihanaa ruokaa ja kiisseliä ja oli portugalilaista vinho verdeä jääkaapissa), mutta silti. Kun on niitä autoja ja ihmisiä ja kiirettä ja ääniä ja kaikkea.

Kun siellä Paistuntureilla oli tällaista.




keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #5

Lukion tokaluokkalaisena käyn mummolla ja papalla katselemassa MusicTV:tä, kun ei meillä kotona näy. Piirretty musavideo tallennetaan hirmu vaivalla veehooässälle, koska se on t o d e l l a hieno. Ennen wanhaan sitä ei jokapoika omalla mäkillä vielä osannutkaan.



Tämä teksti tulee ajastettuna. Itse olen tunturissa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko #4

Kyllä TYKissä tehtiin taidetta jo ennen Stageakin, jo muinaisina dinosaurusten aikoina. Olen itse sitä vuosikertaa, joille ilmaisutaitopainotteinen opetus aloitettiin. Revittiin jätesäkeistä esirippuja juhlasalin kaarioviaukkoihin ja kuvattiin koulun tiilikellariruokalassa videoita Runokauppa Kattilan Erkin ohjauksessa Horsepowerin Juhan ja muiden kanssa. Yhteen pätkään tuli mahtava taustamusiikki tästä:



Vieläkin pääsen tuon kappaleen kuullessani välittömästi aikamatkalle kunnon kasaritunnelmiin.

Hento reppu

Sisältää tuotesijoittelua :)

Vanha kunnon Olli(kohan se oli joka) joskus loihe lausumaan, että "kun on hento reppu, voi olla rento heppu". Melko rento pitäisi minun siis perjantaina olla kun Utsjoella nostan selkääni tämän:


Henkilövaakaa ei ole taloudessa, mutta rinkanpainolaskuri, jonne on tunnollisesti asetettu kaikki 10 gramman tikkuaskit ja muut merkittävät painot, näyttää kokonaispainoksi kantamukselle 14,2 kiloa. Siinä on mielestäni vähintäänkin tuo 200 grammaa liikaa, mutta tässä väsymyksessä ei vain yksinkertaisesti jaksa enää viilata. Nuo kilot ja grammat kertyvät näistä:


Kanniskelu ja majoitus
  • Rinkka itse (Osprey Aura 50) sadesuojineen (tuo toisessa alataskussa villisti pullottava möykky) 1400 g
  • Makuupussi Haglöfs Goga Pro 8 pusseineen (kuvassa oleva originaali vaihdettu kevyempään SeaToSummit U-Sil -pussiin 1223 g
  • Makuualusta Therm-A-Rest NeoAir medium 370 g
  • "Reiska" eli 3 x 4 m kokoinen Halti Rescue -tarppi 730 g
  • Teltan (Fjällräven Akka Dome 3) kaaret 1043 g
  • Makuupussilakana, silkkiä 119 g
  • Vedenpitävä sisäpussi koko rinkkaan 150g
Vaatteet
  • Lämpöliivi Haglöfs Barrier 195 g
  • Lämpöhousut (polven alle ulottuvat) Haglöfs Barrier 218 g
  • Kuoritakki Marmot Minimalist 411 g
  • Kuorihousut Marmot Precip fullzip 272 g
  • Vaihtoalushousuja rasittavat 3 kpl (kuukauden rasittavimman ajankohdan vuoksi, pahus) 105 g
  • Varasukat 83 g
  • Villasukat 57 g
  • Pitkähihainen merinovillapaita 176 g
  • Pitkät merinovilla-alushousut 187 g
  • Crocs Offroad 320 g
Hygienia ja EA
  • Pesusalonki 84 g
  • 3 x pyyhetilkku (ks. edellinen merkintä) 54 g
  • Minidödö 15 g
  • Hammasharja 13 g
  • Hammastahna 8 g
  • Käsirasva 22 g
  • Aurinkorasva (käy myös naamarasvana) 66 g
  • STS Body wash -saippualehtiä 16 g
  • Kynsileikkuri 13 g
  • "Jotta voisit tuntea olosi varmaksi" -osasto 142 g
  • Vessapaperi 72 g
  • Toilettipyyhkeet 128 g
  • Kaksi huulirasvaa, toinen upf+25 26 g
  • Nenäliinoja 140 g
  • Lääkkeet 17 g
  • Hyttyskarkote MyggStop 36 g
Keittiö
  • Keitin Primus EtaSolo 364 g
  • Kaasu 190 g
  • Spork 9 g
  • Taittomuki 23 g
  • Voiveitsi 9 g
  • Juomapullo 1 l (käy myös kuumavesipulloksi) 148 g
  • Letkusysteemi pulloon 75 g
  • Hanallinen vesikanisteri 127 g
  • Ohut kylmälaukku 94 g
Tärkeät
  • Kompassi 28 g
  • Kartta 1:100 000 60 g
  • Karttatasku 56 g
  • Karttakopioita 1:50 000 43 g
  • Leatherman Juice 118 g
  • Aurinkolasit koteloineen (toimivat myös vararilleinä) 74 g
  • Muistiinpanovälineet 62 g
  • Puhelin 83 g
  • Jalkamuovipussit (ks. edellinen merkintä) 35 g
  • Tulitikkuaski minigripissä 10 g
  • Muutama hakaneula 10 g
  • Kamera varusteineen 462 g
  • Vara-Terhi (eli partiohenkistä ohjelmaa matkalle ja illoiksi) 87 g 
Lumon varusteet
  • kuppi 17 g
  • ea-paketti 121 g
  • Lumon ruokia 250 g
Ruuat (7 kokonaista vaelluspäivää)
  • aamiaiset (kuivaa ruisleipää, voita, juustoa, puuroa tai mysliä, mustikkakeittoa, pikakahvia) 1539 g
  • lounaat (suolaisia kuppikuuma-keittoja, mansikka-vaniljakeittoja, nuudeleita, krutonkeja, sesamnäkkäriä, tonnikalapasteijaa tuubissa, kuivattua fetajuustoa) 763 g
  • päivälliset (savulohikiusaus, tonnikala/tomaatti/vuohenjuustocouscous, 2 x tonnikala+ravioli, tonnikala + muusi, lohi + muusi, Real Turmat turskapata) 788 g
  • iltajuomat (kaakao, sitruunatee) 198 g
Välipalat ja herkut
  • 2 x veggie jerky, Pringles-tuubi, suklaalevy, 8 x sesam-patukka, 7 x pähkinä- tms. patukka, Siripiri, 4 x mutustelupussi (suolattuja cashew-pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, sesamsnackseja) 1333 g
Yhteisiä romuja (ea-pakkaus, teltan kankaat ja kiilat, vedenpuhdistin, narua, korjausvälineet, toinen keitin kaasuineen ja pieni rommipullo) on vielä toisten rinkoissa. Lumo kantaa omien ruokapussiensa lisäksi mun pipon, hanskat, sadehanskat, hyttyshupun, kameran Gorillapodin ja palan Wettexiä. Lumon reput painavat yhteensä vähän yli 2 kiloa.

Vaatteet eivät luonnollisestikaan ole kaikki rinkassa, vaan osa on ainakin lähtiessä päällä, eli g1000-kankaiset vaellushousut, merinovillainen T-paita, powerstretch-paita, merinovillainen Buff-huivi, ohut lierihattu, villakynsikkäät, merinovillaiset sukat, vaelluskengät, sekä tietysti alusvaatteet. Tasapainon tueksi ja polvilta painoa keventämään on kätösissä Leki-vaellussauvat.

Olisihan tuossa vielä viilattavaa, etenkin sapuskaa on taas ihan järjetön määrä mukana, lähinnä tuota herkkuosastoa. Viime vuonna kuitenkin oli selvästi liian vähän leipää ja perunalastutkin puuttuivat kokonaan, meinasi ihan alkaa päätä kiristää. Onneksi ruuissa on se hyvä puoli, että ne saavat mahan täyteen, mielen iloiseksi ja vielä keventävät koko ajan rinkkaa!

Huomasin juuri, että viime vuonna olen täsmälleen samana päivänä raportoinut lähtövalmisteluja blogiin, samanlaisia pinkeitä rinkkojakin näkyy kuvissa. Mutta mieli on ihan eri sfääreissä kuin viime vuonna. Tämä kulunut vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, possujunaa, Tukkijokea sun muita hurjia ja vähän rauhallisempia kieputtimia. Lopputulos on vastaus, jonka annoin tänään ystävälleni, joka piipahti vaellusvarusteita omaan reissuunsa lainaamassa:

KYLLÄ.

Ai mikäkö oli kysymys? No tietysti se, että olenko nyt osunut elämässä sellaiseen vaiheeseen, tai paremminkin sellaisen ihmisen kanssa yhteen, jonka kanssa voisin asettua paikalleni.

Kunhan nyt ensin vähän käyn tuolla Lapissa kävelemässä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Varustelu kiihtyy

Kaksi yötä lähtöön. On luettu netistä, että Saariselällä on hyttysiä, ja päätetty ajaa samalla vaivalla vähän pidemmälle pohjoiseen - Paistuntureille! Yövymme matkalla tuttavan luona Kaamasessa ja pääsemme sitten vähän virkeämpinä lyhyemmän ajomatkan jälkeen perjantaina maastoon. Voi niitä hyttysiä Utsjoellakin olla, mutta tuskin siinä määrin kuin etelämmässä ja metsäisemmällä seudulla. Tuiskulta ja Kurulta jää nyt sitten Tuiskukuru näkemättä, mutta ehkä hieno tundramaisema korvaa sen.

Reissuunlähtö ei olisi reissuunlähtöä, ellei siihen liittyisi kiihkeä ns. välppäys, eli kamppeiden veivaaminen, punnitus, ihmettely, kääntely ja vääntely, karsinta ja jopa hankkiminen. Viimemainittua en nyt ole tehnyt tässä lähipäivinä kuin ruokien osalta, muuta sitten sitäkin enemmän. Olen mm. korjannut tämän:


Kyseessä on kevyt, mutta kestävä jalan mukaan muotoiltu muovipussi (tosin noin kokoa 47, mutta ei se mitään), tarkoitettu leiri-Crocseihin suojaamaan villasukkia kastumiselta, näin. Molempiin jalkoihin on tietysti tuollainen, mutta vain toisesta tihkui Kaldoaivin reissulla vettä sukkaan, joten se vaati korjausta.

Sarjassamme loistavia reissuvermeitä esittelen myös pyyhkeni, jollaista voin suositella kaikille, jotka haluavat pyyhkiä jotain, mutta eivät halua kantaa isoa kangaspalaa mukana:


Supergoose, mikrokuitua, painoa 24 grammaa koteloineen, pelkkä pyyhe 15 g. Kuivaa ja kuivuu nopeasti. Ei tällä tietystikään itseään verhoa rennosti saunan terassilla istuskellessa, mutta harvemmin on vaelluksilla siihen ollut tarvettakan (ei vielä koskaan).

Meillä on myöskin luvassa viimekesäiseen tapaan hauskaa ohjelmaa, koska vaikka ystävämme Terhi ei päässytkään tällä kertaa mukaan, vaan vaeltaa sen sijaan samaan aikaan naapurierämaassa muiden partiolaisten kanssa, järjesti hän meille vara-Terhin! Sijainen saapui eilen paksun kirjekuoren muodossa, ei sentään isona pahvisena Terhin kuvana, kuten jo mielikuvittelimme.

Ruuat on kuivattu, lähes kaikki hankittu ja pakattu valmiiksi. Vaatteiden osalta on vielä välppäämistä, pitää seurailla säätiedotuksia (otanko lämpötakin hihoilla vai ilman? Ohut pitkähihainen paita mukaan vai ei?). Karttoja puuttuu, kun nyt kohde vaihtuikin. Makuupussi on vielä pesulassa. Ja sitten on vielä yksi ihan pikku juttu, josta en ole uskaltanut vaelluskavereille puhuakaan, etteivät suotta huolestuisi... korjaantunee lähtöön mennessä, tai ainakin parissa päivässä (kuiskaan niin, etteivät he kuule: tapahtui perinteiset, eli sairastuin kurkkukipuun ja kuumeeseen juuri eilen, argh!). Tämä päivä muuttui siis sohvalevoksi hautajaismatkan sijaan. Kaikkia mahdollisia troppeja on nautittu, runsaasti juotu ja hikoiltu ja unta palloon kiskottu. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Minulle reklamoitiin, ettei blogiani pysty lukemaan Nokian jollain älykkökännykällä, että menee ihan puuroksi teksti. Sisällön kanssa asialla ei onneksi ollut tekemistä, vaan paikallistin ongelman käyttämääni blogipohjaan. Niinpä hyvästit heinälle ja voikukille, tervetuloa kesäiset poutapilvet. Täytyyhän kaikki yksi uskollista lukijaa pitää tyytyväisenä!

Loppuun vielä kuvatodiste siitä, että kyllä täällä kaupungissakin vain on aika kivaa asua, ainakin välillä!


lauantai 4. kesäkuuta 2011

Patukkaa tarjolla

Eväiden keräilypäivä. Kuivurissa hurisee feta, tai siis kuivuri hurisee, samoin liikenne ulkona (onpa ollutkin vähän tottumista tähän kaupungin äänimaailmaan ikkunat auki!). Se eilinen vuohenjuusto jäi aika nahkeaksi ja tietysti rasvaiseksi, mutta laitoin palaset pieneen minigripiin ja jääkaappiin, ja pidän reissullakin viileässä, joten vissiin sitten ihan onnistunut operaatio sekin.

Runsaudensarvesta ja Prismasta on metsästetty kattava kokoelma erilaisia patukoita antamaan lisäenergiaa niihin hetkiin, jolloin ei välttämättä ihan tiedetä missä ollaan, tai tiedetään olevamme vitelikössä, jossa on ikävää. Etukäteen nautittuna patukat voivat jopa pelastaa joutumasta viteliköihin tai ainakin niihin joutumisesta seuraaviin negatiivisin olotiloihin.


Ylhäältä vasemmalta alas:

Rapunzel Peanut-Snack, 30 g, energiaa tuntematon määrä, mutta varmaankin ihan hyvin, koska sisältää maapähkinöitä, raakakidesokeria ja vehnätärkkelyssiirappia.

Rainbow pähkinäpatukka, 35 g, energiaa 810 kJ, sisältää mantelia, cashewpähkinää, inverttisokeria, saksanpähkinää, glukoosisiirappia, pistaasipähkinää, hunajaa, dekstroosia ja emulgointiainetta.

Sunita Sesame Bar, 30 g, energiaa 698 kJ, sisältää sesaminsiemeniä ja hunajaa.

Ylhäältä oikealta alas:

Organic Date & Walnut, 40 g, energiaa 590 kJ, sisältää taatelia,  kaurahiutaleita, hunajaa, saksanpähkinää, riisimuroja, riisijauhoa, sokeria, mallasuutetta, rypsiöljyä, soijalesitiiniä ja auringonkukkaöljyä.

nakd Cocoa Mint, 35 g, energiaa 567 kJ, sisältää taatelia, cashewpähkinää, rusinaa, kaakaota, luontaista minttuaromia ja luontaista suklaa-aromia.

Clif Bar Peanut Toffee Buzz, 68 g, energiaa 1046 kJ, sisältää ruskeaa riisisiirappia, ClifPro:ta© (soijariisimuroja [soijaproteiini-isolaattia, riisijauhoa, ohramallasuutetta], paahdettuja soijapapuja, soijajauhoa), kaurahiutaleita, paahdettuja maapähkinöitä, ClifCrunch:ia© (omenakuitua, kaurakuitua, hiottua pellavansiemenöljyä, inuliinia [sikuriuutetta], psylliumia), sokeriruokomehua, maapähkinätoffeeta (sokeriruokomehua, maapähkinöitä, kaakaovoita, ruskeaa riisisiirappia, paahdettuja maapähkinöitä, luontaisia makuaineita, suolaa, soijalesitiiniä), maapähkinätahnaa (paahdettuja maapähkinöitä, suolaa), maapähkinäjauhoa, merisuolaa, vihreäteeuutetta.

Huh. Ihan tuli hiki tuota viimeistä lukiessa. Ovatkohan ClifBarin valmistajat vain tavallista tarkempia ainesosien luettelijoita vai onko noissa muissa patukoissa oikeasti noin paljon vähemmän tavaraa.

Kui vaan sen kuivaan

Sain kerran ystävältäni Maritalta lahjaksi Raija Hentmanin kirjan Herkutellen luonnossa (kai siinä toivossa, että yhteisten reissujemme kurmeet olisivat vähemmän karmeet). On se hyvä kirja! Reseptejä en niinkään ole hyväksikäyttänyt, ne tuntuvat ehkä vähän monimutkaisilta tällaiselle tonnikala + muusi -linjalla selviämään tottuneelle, mutta kuivatusohjeet on mukavia. Että ihan kaiken kuivatusta ei tarvitse kokeilla itse. Kuten vaikkapa maapähkinävoin (ei onnistunut), koiralle naudanmahan (onnistui, mutta koko talo haisi navetalle monta päivää, mikä yllätys) ja vuohenjuuston (onnistumisaste vielä vähän epäselvä, nyt sammutan kuivurin ja menen nukkumaan, vaikka se mokoma juusto tuolla vielä hikoileekin rasvaa).

Puuhapäivä siis pulkassa. Tein kuin teinkin (hyvää!) ruokaa - O. vähän auttoi kertomalla mm. että parsakaalin varrenkin voi varsin hyvin käyttää ruuanlaittoon, ja niin voikin. Kyllästin ja föönasin kuoritakin, kyllästin myös geetonnniset eli vaellushousut, punnitsin ja pakkailin korjausvälineitä ja koirien ea-paketin, imuroin (jopa taulut ja kirjahyllyt) ja kuivasin kaksi purkkia tonnikalaa. En jaksanut enää lähteä uudestaan kaupoille, jää huomiseen, enkä tiskata (O. hoiti sen, kiitos hänelle).

Huomenna sitten suvivirsi, tosin minä täällä viis veisaan, ja sen sijaan jatkuu tämä valmisteluhässäkkä. Mutta kyllä, on kesä!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Tekemätöntä ei saa tehdyksi

Ukselmapään etelärinnettä kesäkuussa 2007

Pian pääsee (joo, kyllä se on pääsemistä!) tuonne! Kunhan vain ensin saisi hoidettua kaikki tekemättömät hommat. Onneksi on viikonloppu vapaata, ikinä en ehtisi muuten. Vähän viime tippaan jää pakkaaminen joka tapauksessa, koska makuupussinkin saa pesulasta vasta keskiviikkona. Hyvä ettei jäänyt ihan viime tippaan. Torstaiaamuna kuuden maissa ollaan jo maantiellä.

Tänään olen kuitenkin ollut varsin aktiivinen ja saanut vaikka mitä aikaiseksi:

- käynyt kaupoilla ja ostanut evästä Lumolle (naudanliharouhetta, lampaan mahaa ja maksaa, peuran sydäntä, broilerin sydäntä ja kivipiiraa) ja itselleni (aprikoosipikapuuroa, mysliä, sairaan kallista laktoositonta maitojauhetta, luomukaakaojauhetta, fetajuustoa, vuohenjuustoa, paprikan, sesampatukoita, pähkinäpatukoita, valkosipulitonnikalaa, aurinkokuivattutomaattitonnikalaa) ja laittanut viime mainitut jo kuivuriin kuivumaan
- ostanut myös nenäliinoja, minigripejä, kynsileikkurin ja toilettipyyhkeitä
- pessyt kuoritakin, enää puuttuu kyllästys
- korjannut keittimen piezon
- täyttänyt minidödön
- lukenut naistenlehteä ja surffanut netissä

Viimemainitut eivät kovastikaan edistä vaellusvalmisteluita, paitsi sinänsä, että kyllä välillä pitää ehtiä vapaapäivänä lepäämäänkin. Etenkin kun aion tänään vielä imuroida, tiskata, vahata vaelluskengät, kuivata fetan ja vuohenjuuston sekä käydä kaupoilla ostamassa lisää patukoita ja pähkinöitä ja hyvää pikakahvia.  Ja, ai kauheeta, laittaa ruokaa! O. hoitaa yleensä sen toimen tässä taloudessa. mutta koska tänään a) hän on vähän kipeä b) hänellä on toiseksiviimeinen työpäivä ennen megapitkää kesälomaa ja c) aion lykätä yhden annoksen valmistuvaa ruokaa kuivuriin retkievääksi, on valmistusprosessivastuu tänään minulla. Aineksina perunasipuliseos, tuore savulohi ja maustettu ruokakerma. Parsakaali unohtui jo kauppaan. Ei ala hyvin tämä ruuanlaitto.

Kyllä se tästä! Onneksi on vielä viikonloppu.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Alkukirjaimet #27

Alkukirjainhaaste lähti kesälomalle, mutta ei onneksi kokonaan, harvensi vain tahtia. Samoilla alkukirjaimilla voi tyrkkiä kuvatuksia vaikka joka viikko kesäkuun lopulle asti. Tällä kertaa kirjaimet ovat KE.


Kevätyön eväät

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kasarikeskiviikko III

On vuosi kahdeksanviis. Olen lukiossa, aloittanut syksyllä tokaluokan. Koulun nahkiaisbileissä soi Bogart co:n "All the best girls", ja mietin, että joo, parhailla mimmeillä tosiaan on ne kundit. Meikäläisen harmiksi.