sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Hei, olen Minna ja olen Lapinhullu

Saariselällä kesäkuussa 2009. Pikkuisen polvea kolottaa. Onneksi luonto tarjoaa kylmähauteet.

Timo pohti blogissaan vaeltamisen mahdollista pakkomielteisyyttä. Kyllä niillä joku yhteys on oltava. En kai minäkin muuten valmistelisi parhaillaan kahden viikon ja kolmen päivän päästä tapahtuvaa starttia kohti pohjoista - jo 22. kertaa sitten elokuun 2000, jolloin pääsin (vai jouduin?!) ensimmäistä kertaa Lappiin.

Kaksikymmentäyksi vaellusta Lapissa, talvella, kevättalvella, kesällä ja syksyllä. Kaksikymmentäyksi reissua Lapppin, bussilla, junalla, autolla ja näiden yhdistelmillä. Satoja käveltyjä kilometrejä, satoja syötyjä pikapuuroannoksia, satoja otettuja valokuvia, satoja huikaisevia hetkiä.

Mutta hei kamoon, kaksikymmentäyksi kertaa, ja muun Suomen retkuilut vielä päälle. Mitä järkee? Ei ehkä mitään, mutta tunnetta sitäkin enemmän.

Ja taas kohta mennään! Eläköön Lapinhulluus!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Valokuvatorstai #209

Valokuvatorstaissa on aiheena sananlasku "Joka toiselle kuoppaa kaivaa...".


Arkiston kätköistä viimevuotinen kuva Lumosta (joka kaivaa kuoppaa) ja pikkusiskostaan Roihusta (joka ei aio kylläkään siihen kuoppaan langeta, vaan näyttää vahvasti epäilevän isosiskonsa järjen valoa).

Makroviikot: 9. viikko

Makroviikolla kuvataan nyt muotoa sisätiloissa.

Panasonic Lumix LX3 5.1 mm ISO80 1/20 f/2,0

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kasarikeskiviikko II

Tämän viikon pläjäys tuo mieleen ainakin yhden helteisen automatkan perheen mustalla pienellä Fiat 127:lla Tampereelta Rautavaaralle mummilaan. Takapenkillä kuuntelin, olisiko ihan pauhannut autostereoissa (miten lie muu perhe suostunut), koska en muistaakseni mitään korvalappustereoita omistanut.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Alkukirjaimet #26

RA-alkuinen suomenkielinen sana Alkukirjaimet-haasteessa tällä kertaa:

Panasonic Lumix LX3 10.2 mm ISO125 1/80 f/2,6

Kieltomerkkihän se on, mutta hyvin RAJOITTAVAA kuitenkin. Noin Tukholmassa.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Hyvin suunniteltu on vasta suunniteltu


Tänne lähdetään!

Kesävaellus lähenee. Tasan kahden viikon ja kolmen päivän kuluttua tähän aikaan hätyytellään jo Napapiiriä. Koska olen harrastanut päämäärätöntä vaeltelua ja turhankuljeksimista Lapissa yhdestä kolmeen kertaan vuodessa jo vuosituhannen alusta saakka, tiedän, ettei rinkka pakkaa itse itseään. Niinpä olen suunnittelun lisäksi alkanut jo vähän valmistella sitä hektistä ja hysteeristä rupeamaa, joka asettuu jonnekin iltayöhön lähtöä edeltävänä päivänä. Pakkaamista.

Rinkan pakkaaminen aloitetaan niin, että pidetään vapaapäivä töistä (ihan lakisääteisesti), keitetään kuppi vahvaa kahvia (Arvid Nordqvistin ranskalaista paahtoa) avataan Macbook (tai muu tietokone, jos sattuu olemaan niin kehnosti asiat, ettei Macbookia ole saatavilla) ja rojahdetaan sohvalle. Kun on tunnin verran surffailtu lappalaiskoiraharrastajien keskustelupalstalla, luettu sähköpostit, kirjoiteltu vaelluskavereille viestejä, selattu blogeja, katsottu Ilmatieteenlaitoksen lumitiedote (toivotaan paljon lunta, jos ollaan lähdössä talvivaellukselle ja mielellään vähän, jos aiotaan suorittaa kesävaellus) ja katsottu mitä uutta Sepolla on tarjottavanaan, avataan rinkanpainolaskuri. Rinkanpainolaskuri on taulukkolaskentakaava, joka kertoo, että kun mukaan ottaa kaikista vaellusvarusteista vain välttämättömimmät, painaa rinkka aivan liikaa, eikä ruuille ole enää tilaa. Keitetään toinen kuppi kahvia ja naputellaan rinkanpainolaskurista pois turhakkeet, kuten vaihtovaatteet ja ehkä vedenpuhdistin (tätä emme ole vielä päättäneet, tuntuu, että hyvä tuuri voi olla loppuun käytetty luonnonvara noissa vesiasioissa...), ja todetaan, että ilman ruokia 8.7 kg:n paino rinkalle on kohtuullinen.

< varustevatulointi alkaa >

Tuohon painoon kuuluvat seuraavanlaiset tuotteet:

  • rinkka itse (Osprey Aura 50 M) 1.4 kg
  • 1/3 yhteisistä varusteista (3 hengen teltta (Fjällräven Akka Dome 3), tarppi, 2 x keitin (Primus EtaPacklite ja Primus EtaSolo), kaasua, vedenpuhdistin, ea- ja korjausvälineitä, vesipussi ja narua) 2.5 kg
  • makuupussi (Haglöfs Goga pro 8) 1.2 kg
  • makuualusta (Therm-A-Rest Neoair medium) 370 g
  • kuoritakki ja -housut (Marmot Minimalist ja Marmot Precip fullzip) 411 + 272 g
  • leiritakki ja -housut (Haglöfs Barrier jacket ja kneepant) 353 + 218 g
  • alusvaatteita n. 100 g
  • merinovillainen kerrasto 363 g
  • Crocsit 320 g
  • villasukat 123 g
  • kolme pientä pyyhetilkkua yht. 45 g (yksi naamalle, yksi varusteille ja yksi alaosastolle)
  • hammasharja ja -tahna yht. 21 g
  • wc-paperi n. 100 g
  • muut tarpeelliset hygieniatarvikkeet n. 200 g
  • nenäliinoja 81 g
  • muki 23 g
  • lusikka 9 g
  • vesipullo letkuineen 148 + 75 g
  • Leatherman Juice 118 g
  • tulitikut 10 g
  • muistiinpanovälineet 62 g
  • puhelin 83 g
  • vedenpitävä pakkauspussi vaatteille 38 g

Taskuihin ja rinkan viilekkeisiin tulee vielä kamera, nenäliinoja, kompassi, kartta muovitaskuineen ja syötävää, päälle tietysti kulkuvaatteet. Noiden paino ei ole tuossa mukana. Lumo kantaa omien ruokiensa lisäksi repuissaan vähän minunkin tarvikkeitani, mm. sadehanskat, pipon ja pientä purtavaa, minä otan sen ruokakupin ja n. 200 g verran sen evästä omaan rinkkaani. Pari pientä nenäliinapakettia pitää tunkea vielä juuri ennen lähtöä jokaiseen mahdolliseen taskuun, ettei käy kuten viime vuonna.

Näin ollen rinkan kokonaispaino lienee sen 9 kiloa ilman ruokia ja siihen sitten 4.5-5 kg sapuskaa vielä lisäksi, jolloin ollaan 14 kilon hujakoilla. Ihan riittävästi näille polville ja nyt myös muuten jaloille, jotka ovat vaivanneet niin, että ihan olen joutunut jo useamman kerran lääkärissäkin käymään, läpivalaistumassa ja kaikenlaista orgaanista ainesta luovuttamassa.

Vaikka kuvittelin, etten tälle reissulle joudu hankkimaan mitään, toisin kävi.



 No en suorastaan joutunut, mutta koska kolmen hengen retkikunnassa kaksi syö lihaa ja yksi ei, on kahden keittimen järjestelmä kätevä. Voin myös syödä suoraan tuosta pömpelistä ja sapuska pysyy paremmin lämpimänä kuin lautasella.

Vaikka syysreissulla 0.6 litran juomapullo riitti ihan hyvin, oli kesäreissussa välillä vähän suu kuivana. Pulloja ja purtiloita on tietysti kaapit jo väärällään, mutta kun sattui niin hauska kampanja eteen... Litran verran alumiinia siis hankittuna:



Vähän evästäkin olen jo ostanut. Kuvassa ne, jotka ovat säästyneet testaamiselta.


Runsaudensarvesta löysin nuo mustikkasoppajauheen edessä olevat patukat. Ovat "kasvissyöjän jerkya" eli kuivattua seitania. Pitäisi olla energiapitoista naposteltavaa, mutta vaatinee kyllä makutestin, ettei tule maastossa yllätyksiä.

Keittiössä näyttää parhaillaan tältä:


Kuivausurakka alkoi limepippuritonnikalasta, ja jatkuu aurinkokuivattu tomaatti -tonnikalalla, lohella, fetajuustolla, kirsikkatomaateilla ja kokeiluluontoisesti pinaattijuustoravioleilla.

< / varustevatulointi loppuu >

Sataa. Väsyttää. Tekemättömät asiat stressaavat. Päätä särkee. Mutta lomaan on kaksi viikkoa ja kaksi ja puoli työpäivää!

Makroviikot: 8. viikko

Tämän viikon haasteessa piti kaivella arkistoista joku vanha ulkona kuvattu lähiotos ja ottaa sitten sille pariksi jotenkin siihen liittyvä uusi kuva. Valitsin vanhaksi kuvaksi tämän:

Panasonic Lumix LX3 12.8mm ISO80 1/400 f/2,8

Eiliseltä iltalenkiltä sitten sille pari:

Nikon D5000 35mm ISO200 1/125 f/5,6

Lähemmäksi pitäisi päästä! Koska oikean makro-objektiivin hankinta ei ihan ole ovella yllättäen lopultakin pakolliseksi tulleen silmälasiremontin(kin) vuoksi, taidan alkaa katsella Nikoniin kääntörengasta lähikuvailua varten.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kasarikeskiviikko

Soitettiin toissailtana O:n kanssa toisillemme YouTubesta kasarihittejä. Kyllä olikin nostalgista, moni kappale suorastaan lennätti sinne takatukkien, riisipiirakkakenkien, patellavöiden ja olkatoppausten maailmaan. Meillä on 5 vuotta ikäeroa, joten ihan 80-luvun alun hitit eivät välttämättä saaneet kelloja soimaan viereisellä läppärillä istujan päässä, mutta suurin osa oli kuitenkin yhteistä muistelumateriaalia. Materiaalin runsaudesta huolimatta valittiin yhtä aikaa jopa yksi samakin biisi soittojonoon. Oli aika järisyttävää huomata, miten helposti sitä muisti monien renkutusten sanojakin ulkoa pitkät pätkät!

Tuosta innostuneena päätinkin aloittaa täällä plokissa Kasarikeskiviikon, eli linkittää aina keskiviikkoisin jonkun aikanaan joko hillitöntä ihkutusta tai sitten päinvastoin hervontonta öklötystä aiheuttaneen musiikkiesityksen kolmen vuosikymmenen takaa.

Aloitetaan kappaleella, joka soi elokuvassa, jonka kävin katsomassa vuonna 1983 silloisen bestikseni Hennan kanssa (terveisiä vaan Hennalle!).



Jälkikirjoitus: kasarihenkeen sopivasti keittiössä valmistuu juuri banaanikakku. NAM!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Alkukirjaimet #25

Alkukirjainhaaste alkaa tällä viikolla kirjaimilla TU.


Hauska tupas pinnisteli esiin hakekasasta.

Tunturi olisi ollut kertakaikkiaan ihan liian ilmeinen valinta!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Valokuvatorstai #207

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on säde.


Näitä valonsäteitä ihailtiin Pöyrisjärven erämaassa huhtikuusssa 2010.
(klikkaamalla isompi)

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Makroviikot: 7. viikko

Makroviikkojen haasteessa on tällä kertaa aiheena sisällä kuvattu suosikkitavara tai -asia.

Nikon D5000 55mm ISO200 1/125 f/5,6


Koko maailma ulottuvilla... ja suosikkikohde ilmenee tietysti tuosta lähikuvasta!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Elämään helpotusta

Aina sen ei tarvitse olla suurta ja merkittävää. Vaikka varmastikin elämää helpottaisi suuresti, jos voisi ostaa isomman asunnon ja piilopirtin järven rannalta, niin kyllä tänäänkin on elämä helpottunut, vaikka olen vain ostanut Miniin uuden näppiksen

ja löytänyt internetin ihmemaasta Dropboxin! Nyt voin maata laiskasti sohvalla ja päästä silti Macbookilla käsiksi kuvatiedostoihin, joita käsittelin aiemmin päivällä Minillä - ilman, että jouduin vaivaamaan päätäni langattoman kotiverkon rakennuksella! Hiiohoi ja hurraa, kyllä pienet asiat voivatkin joskus niiiiin tehdä humanistin onnelliseksi! (p.s. jos lataat itsellesi Dropboxin tuon ylläolevan linkin kautta, minä saan 250 Mb lisää tallennustilaa).

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Telttani on linnani

Ihmisellä ehkä sittenkin voi olla liikaa telttoja (vaikka vastikään olin toista mieltä). Joku hetkellinen mielenhäiriö nimittäin laittoi minut todellakin myymään The North Face Tadpolen pois. Ehkä siinä oli järkeä, jos kolmen vuoden aikana nukuin siinä vain kolme ja puoli yötä (sen lisäksi teltta kävi kyllä kahdellakin lainakeikalla ja palveli oikein hyvin). Se sai hyvän kodin, jossa sitä varmasti ulkoilutetaan useammin.

Mutta jotta retkitavarakaappiin (jota ei oikeasti edes ole olemassa, vaan tarvikkeet ovat holtittomasti pinoissa kaapissa, jonka pitäisi muuttua vaatekaapiksi, ja laatikoissa sängyn alla, ja osa vielä Valkeakoskellakin) ei olisi päässyt syntymään vajausta, annoin itselleni luvan lunastaa ikiomaksi tämän valkoisen ihanuuden:

Kaldoaivin erämaa syyskuu 2010

Fjällräven Abisko Lightweight 2

Se on kevyt ja kompakti eikä pääse katoamaan huolettomammaltakaan hortoilijalta:

Kaldoaivin erämaa syyskuu 2010

Valkoinen piste tuntureiden alapuolella on teltta (klikkaa kuvasta isompi niin näkyy).

Siihen mahtuu mukavasti kaksi retkeilijää, jotka eivät kuitenkaan saa olla ruumiinmuodoltaan koripalloilijaa tai sumopainijaa muistuttavia, ja vielä jää tilaa kahdelle porokoirallekin.

Kaldoaivin erämaa syyskuu 2010

Kaldoaivin erämaa syyskuu 2010

Tarkempi analyysi löytyy Outa-lehden talvinumerosta.

Mitä ilmeisimmin lähdemme kesäreissuun kolmen naisen ja kolmen koiran voimin, joten Abisko ei ole optio, ellei sitten retkueen kolmas jäsen ota yhden hengen telttaa. Todennäköisesti kuitenkin hankimme elämäämme jännitystä ja survoudumme koko joukkue kolmen hengen Akka Domeen... Eikös 3 + 3 ihmistä ja koiraa ole ainakin melkein sama kuin 2 + 4 ihmistä ja koiraa?

Pöyrisjärven erämaa huhtikuu 2010

lauantai 7. toukokuuta 2011

Alkukirjaimet: VEnytys

Lisää kuvajuttuja! Osallistun eka kertaa Alkukirjaimet-kuvahaasteeseen, jossa etsittiin tällä viikolla VE-alkuista suomenkielistä sanaa. Hakematta tuli mieleen oheinen, kylläkin jo kuusi vuotta vanha kuva, jossa Liekki-koira ojentelee pihanurmella.

Kevät












Valokuvatorstai: Tässä

Valokuvatorstain haasteena puolestaan on tällä viikolla tässä (ja ihan vaan vähän tunsin itseni viksuksi kun tuloksetta painelin sivulla sitä tässä-sanaa ja ihmettelin kun linkki ei toiminut...).


Nikon D5000 55 mm ISO200 1/400 f/10,0 

Tässä on riippumaton paikka.

Makroviikot: Kuudes viikko

Törmäsin mukavaan haasteblogiin nimeltä Makroviikot ja ehdin jopa mukaan kuudennen viikon haasteeseen, joka oli ulkona kuvattu vihreä.

Panasonic Lumix LX3 5.1 mm ISO 200 1/800 f/8,0 

Luonto on tietysti tähän aikaa pullollaan vihreää, mutta silmääni osui Lumon kanssa aamulenkillä läheisen urheilukentän laidalta ylläoleva näkymä, eli vihreällä(kin) töhritty kopin seinä. Muiden vihreitä näkemyksiä on täällä.

Harmillisesti en omista Nikon Dee viistonniseeni sopivaa makro-objektiivia, mutta Lumikillakin onneksi pääsee kohtuullisen lähelle.