torstai 28. huhtikuuta 2011

Ou nou! ja Yes!

Ensin se EIIIH!!!

Hesarin verkkosivut (video) - persujen T. Hakkaraisella on mielipiteitä. Lainaus Hesarista:

Vielä maaliskuussa hän sahasi koivupölkkyä aamuviideltä alkaneissa työvuoroissa. Aikaa ei kulu telkkarin, radion tai lehtien ääressä, kun hän ei sellaisia omista tai tilaa.
Mutta mielipiteet ovat varmoja ja perustuvat sahurin elämänkokemukseen.

Kansanedustajahan ei toki tarvitse telkkarista, radiosta tai sanomalehdistä tulvivaa turhaa tietoa. Pääasia on, että on mielipiteitä, joita tuoda reippaasti julki. Siellä nyt Teukka huolehtii, ettei eduskuntatalon eteen aleta mitään minareettia rakentaa!

Asiasta ihan toiseen. YES!



Voi ilon päivää! Yes! Callie sanoi "yeah.. yeah... yes" eikä jäänyt vihannekseksi! Älkääkä alkako mulle mistään heteronormatiivisesta assimilaatiosta ja patriarkaalisen järjestelmän nuoleskelusta tai siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole laillista Washingtonissa (eikä muissakaan takapajuloissa, kuten Suomessa, toisin kuin vaikkapa Argentiinassa), mä haluan ja saan mun suosikkimimmien hienot isot häät ja kukkaset ja sormukset ja koko hela hoidon! Niin! Ihmisellä pitää olla joku heikko kohta. En katso kuninkaallisia häitä kuitenkaan. Että se ikäänkuin tasaantuu siinä.

Tosin minulla lienee heikko kohta ihan immuniteettijärjestelmässäkin. Olen siis liittynyt sairastajiin. Kolmatta päivää kurkussa kaktus ja päässä vissiin joku heliumpallo, joka senkun pullistuu. Pari päivää vaakasuorassa pyjamahoitoa sohvalla, joskohan huomiseksi töihin kykenisi.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ihan höpö, osa 2


Toin Lumolle pohjoisen reissusta poron tuliaiseksi. Se ilahtui siitä ihan yhtä kovasti kuin joululahjaleijonasta. Voiko ihminen sohvan pohjalla kertakaikkiaan olla ilahtumatta myös, kun korvaton, hytkyvä ja iloisesti ääntelevä tyyppi tulee tarjoilemaan poroaan ihan naamaan kiinni. Ei voi, ainakaan minä.

On ollut vähän sitä pentukuumettakin ilmassa, mutta kuten aiemminkin on tullut todettua, ei ole nyt pennun aika eikä etenkään paikka. Lumo tuntuu kyllä viihtyvän hyvin ihan vain meidän ihmistenkin seurassa, vaikka onhan se aina kovin onnellinen kun pääsee reuhkaamaan lajitovereidensa kanssa. Onneksi sillä on vähän tuttavapiiriä päässyt jo muodostumaan täällä kaupungissa. Leikkiä on tullut lyötyä todella komean nuoren collieuroksen ja pienen mustan laivakoiran kanssa ainakin. Hassuinta on, että nuo leikkimiset ja muu seurustelu tapahtuvat enimmäkseen O:n kanssa lenkkeillessä. Eipä olisi tuo entinen ei-koiraihminen vielä vuosi sitten osannut kuvitella seurustelevansa sujuvasti koiraporukoissa!

Lumo sai viime vuoden lopulla DogSmart -älypelin, joka oli käynyt Liekille ja Roihulle jo liian helpoksi. Pari kertaa kokeiltiin, mutta eipä puikkonokka oikein päässyt jyvälle, meni piippaamiseksi ja lopulta luovuttamiseksi, kun eivät pulikat tassuilla lautaa siirtelemällä ja paiskomalla nameja altaan luovuttaneet. Pakattiin peli kaappiin ja kaivettiin vasta viime viikonloppuna esiin. Heureka! Lamppu syttyi pienessä päässä, ja ankaran tassuavusteisen yrittämisen jälkeen Lumo tajusi nostaa palikan hampaisiinsa!



Se käy laudan hyvin järjestelmällisesti läpi ja nostelee palikat siististi aina oikealle puolelle lautaa. Pikku virkamies, niin totisena ja tärkeänä suorittaa. Kohta pitää ostaa vaativampi versio, tuskin tuo jaksaa kauan kiinnostaa kun sen nyt heti oppi pelaamaan läpi.

Kevätkin tuli ja Lumon harmiksi lumet katosivat. Onneksi kesäkuun puolimatkassa päästään taas tunturiin, eiköhän sieltä perinteiset kuperkeikkalumipläntit taas löydy.


Noin muuten elämä tuntuu olevan pelkkää työntekoa, kun työkaverien sairastaessa pitää tehdä töitä vapaapäivinäkin. Alkuperäinen viiden päivän pääsiäislomakin kutistui pitkäperjantaihin ja su-ma -vapaaseen, mutta ei auta valittaa, onpahan nämä ylimääräiset tunnit sitten ilona kun tulee lomalle lähtö. Tänään ollaan käytetty vapaa vieläpä erityisen tehokkaasti hyödyksi, mistä päivän pieni ilo: ikkunat on pesty (mikä ei ole ihan pikku juttu kun asutaan kuudennessa kerroksessa ja korkeapaikankammoisen pesijän täytyy kurotella ulkopokiin ja selviytyä pikkuruisella parvekkeella huhkimisesta)! Ei parane ajatella, että Valkeakosken kämpällä sama homma vielä odottaa tekijäänsä... Eilen kollega totesi töissä, että ihminen ei koskaan saa tarpeeksi ruokaa, lepoa ja rakkautta. Täytyy kyllä olla eri mieltä muun paitsi levon suhteen, ja kyllä kai sillekin aika koittaa.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaali-iltaa

Niin että Ruotsiin vai Norjaan? Norjassa olisi kauniimmat maisemat. Ruotsin kieli on helpompaa. Vai pitääkö se nyt vain jäädä tänne ja katsoa onko tässä maassa vielä neljän vuoden jälkeen jonkunlaista avoimuutta, suvaitsevaisuutta, laajakatseisuutta ja järkeä jäljellä.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Eläimellistä menoa

Jos noiden ihmispentujen kieli olikin vähän vaikeaselkoista niin nämä eläinkunnan edustajat pölisevätkin sitten sitäkin selkeämmin.

Kiitos seurasta ja hyvää yötä.

Kaverilla on asiaa

Aivan karmean ketutuskäyrän huipun jälkeen jotain niin kertakaikkisen hauskaa:

Fiaskoksi meni

Toissakesänä optikko mainitsi kohteliaasti aikuisnäön ja kehotti hankkimaan (moni)tehokkaat lasit. Mutta sitten auto hajosi ja rillibudjetoidut rahat menivät siihen. Viime kesänä huomasin, etten näe enää ihan kunnolla ja ajattelin hankkia ne monitehokkaat. Mutta sitten auton ilmastointi hajosi ja olisi ollut tuhottoman kallis korjauttaa. Helteestä rytmihäirikkötilaan joutuva kroppani tarvitsee ilmastoinnin, ja totesin jo ehkä pärjääväni vähän pienemmälläkin autolla kuin yhden hengen Mondeoni. Vaihdoin sen pieneen vihreään Fiestaan ja sinne menivät silmälasirahat. Tänä talvena olen käynyt töissä bussilla, koska näen etenkin hämärässä turhan huonosti, ja olin vakaasti päättänyt nyt keväällä hankkia vihdoin ne aikuiset ja tehokkaat lasit. Mutta! Eihän se taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Lähdin perjantaina talviloman jäljiltä töihin sillä pienellä vihreällä Fiaskollani, kun seutulippu ei ollut enää voimassa. Pääsin Sääksjärvelle asti kun räjähti. Hetken olin moottoritiellä noin päin ja näin päin ja vähän sinne päin, lopulta kuitenkin tien sivussa yhtenä palana. Paitsi toinen eturengas.

Ystävällinen tiepalvelun setä tuli paikalle vartissa. Alettiin vaihtaa rengasta. Karu totuus paljastui; olikin jousi poikki ja se oli puhkaissut renkaan. Siispä hinausautoa soittamaan. Pieni vihreä Fiasko jäi korjaamolle, kustannusarvio pari-kolmesataa, ja minä sain tiepalvelun sedältä kyydin töihin.

Eilen hain Fiaskon ehjäämöstä. 413 euroa (O:n rahaa, omat vaatimattomat palkkarahani odottivat tämänpäiväistä opintolainan lyhennystä) ladoin tiskiin ja loikkasin kotteroon, jolla kaasutin työmaata kohti. Pääsin kokonaiset kymmenen kilometriä, kun kulkuneuvo alkoi täristä ja väpättää. Vasemmasta etupyörästä nousi savua. "Hätäseen ympäri ja tänne", huokaisi autokorjaaja, kun soitin paniinipuhelun. Fiasko jäi korjaamolle, kustannusarvio muutaman satasen, ja minä sain lainaksi korjaamon sijaisauton, jolla pääsin töihin.

Tänään sitten taas O:n rahoilla lunastettiin peltilehmä kotiin. 420 euroa ei suinkaan olisi hyödyttänyt juurikaan silmälasien myyntiliikkeessä, paljon mukavampihan sellainen valuuttakasa oli auton hyväksi hassata.

Pari tuntia sitten ajoin kotiin, pysäköin kadun varteen ja huomasin, että oikeassa kyljessä on vauvan pään kokoinen lommo. Muistaakseni en ajanut kaiteeseen enkä törmännyt esimerkiksi lehmään tai kirahviin perjantaina, joten lommo on syntynyt joko hinaajan tai autokorjaamon toimesta. Vaan milläs sen todistaa, kun eipä ole tullut otettua valokuvia "ennen ja jälkeen äksidentin" -kuvasarjaan. Oikein on mahtavaa ja hauskaa ja alati jännittävyyttä elämään tuova harrastus tämä automobiilin omistus!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Post-tunturiväsy

Ei irtoa vielä kummempaa, on niin väsy. Mutta tällaista(kin) siellä oli: