sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Lisäys

tuohon retkiaiheiseen turinointiin vielä. Luonnollisestikin suunnitelmissa on jo myöskin kesävaellus!

Mennäkö tänne:


vai tänne:



Ihanan positiivinen ongelma.

Syksyllä sitten varmaan mennäänkin tänne:


Ai miten niin pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan?

Kotona

Olisiko tuo ehkä maailman paras sana. Kotona on kiva olla, kotiin on kiva tulla, kotona on kiva hommailla kaikenlaista.


Seinästä työpisteeni päällä roikkui tällaiset. Ymmärrettiin kutsua sähkösuunnittelija-teknikkoveljeni kylään sorkkimaan piuhoja eikä tehty sitä itse. Kuuluikin kaikkia jännittäviä ääniä ja poksahduksia! Ei ihan ollut kaikkien turvallisuussääntöjen mukaan asennettu kytkennät, mutta hengissä selvittiin. Nyt piuhapötköjen sijaan seinällä on tällaiset:


Valkoinen on ihan kiva väri, jopa sisustuksessa (ei kai minulla muuten Maceja olisikaan.. no olisi). Vaan ei meidän sisustuksessamme. Väriä olla pitää!



Ja seinillä kaikkea kivaa vanhaa:




Hyllyilläkin voi olla kaikkea vanhaa:


Pikkukampehyllymmekin on täydentynyt:



Kyllä kotona on mukavaa! Myös Lumon mielestä, vaikka se välillä tympääntyneeltä näyttääkin.


Taas on aika...

... maata kipeänä sohvalla! No siitä ei nyt kyllä pitänyt varsinaisesti kirjoittamani, mutta menkööt nyt samoilla näpyttelyillä. Tällä kertaa vaivastuksen aihe on raju vatsatauti, joka eteni keskiviikkoaamun "mun on nyt vähän huono olo" -pisteestä hyvin nopeasti siihen toiseen, jossa kylmä hiki kihoaa niskaan, vatsaa alkaa vääntää, silmissä pyörii ja sitten puhutaankin jo norjaa. Edellisiin vatsatauteihin verrattuna oli kyllä sikäli erikoislaatuinen tapaus, että oltuani jo kaksi päivää oksentamatta, alkoi se vaihe uudelleen perjantain ja lauantain välisenä yönä - ja lauantaina tietysti työpäivä! Sinnehän sitä oli vääntäydyttävä, koskapa edelleenkin vesilasiin jää kuoppa kun vedän sormeni siitä pois! Tosin vain pari tuntia kestin ennen kuin "mutku on pakko kun ei oo ketään muuta" -vänkäämisestäni huolimatta jouduin poistumaan takaisin sairastuvalle. Nyt on siis menossa jo viides päivä ilman ruokaa. Ja kahvia! Mutta ehkä jo huomenna uskaltaudun kokeilemaan. Ainakin kahvia.

Mutta siis, nyt on taas aika alkaa suunnitella talvivaellusta! Tai suunnitteluahan nyt olen tietysti harrastanut jo siitä lähtien kun viime huhtikuussa hinattiin ahkioita auringonpaisteessa Käkkälöjoen ylittävää siltaa pitkin kohti Kalmakaltiota. Nyt olen sen lisäksi aloittanut materialistisen valmistautumisen. Hankittu on:


- uudet teleskooppisauvat (Komperdell BC Trail). Muutaman viime reissun olen sauvonut vanhoilla Exelin takamaastosauvoilla, jotka on kyllä ihan hyvät, etenkin sen jälkeen kun värkkäsin niihin viime vuonna solumuovista ja ilmastointiteipistä rannelenkkeihin pehmikkeet. Teleskooppisauvat vain ovat käytössä osoittautuneet mukaviksi, tosin näiden nykyisten edeltäjillä olisin heittänyt vesilintua, jos sellainen vain olisi osunut eteeni Pöyrisjärven erämaan harjumaastoissa ahkiota kiskoessani, niissä oli nimittäin niin lyhyt piikki somman kokoon nähden, että sauva vimpsahti alta kun tuli tarpeeksi tiukka ylämäki. Nämä uudet on nyt testattu jo tammikuussa lumikenkäretkellä Pukalassa, josta en saanut aikaiseksi laittaa tänne mitään kuvia. Retki oli mukava ja osoitti selvästi, että lapinporokoira on parempi talviretkikoira kuin irlanninterrieri. Jos asiasta nyt oli jotain epäselvyyttä.

 

- liimaa ja venelakkaa vanhojen teräskanttisten tunturi-Lampisten korjaukseen. Jos vaikka lähtisin niillä reissuun! Ja jos en lähtisi niin sitten pitää keksiä jotain muuta. Myin nimittäin pari vuotta vanhat Karhu XCD:ni pois, koska ne 195 cm pitkinä ovat minun painoiselleni hiihtäjälle liian jäykät, kun en halua hiihtää rinkka selässä. Enkä nousukarvat pohjissa (paitsi joskus tulee nousukarvaa ihan itsestään, ainakin karvanlähtöisten porokoirien kanssa). Enkä nälkäisenä, mutta se ei kuulu tähän (se kuuluu siihen, että pitää ostaa paljon hyvää naposteltavaa, mutta sitä ei voi tehdä vielä, ellei halua ostaa kovin montaa kertaa uusia).

Itse suksienkorjausoperaatio ei ole vielä hankintoja pidemmälle edennyt, koska sukset ovat Valkeakoskella ja minä en. Mutta jospa ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla... melkein kuukausi vielä aikaa lähtöön!


- uusi makuualusta (Therm-A-Rest RidgeRest Solar, koko large), untuva-alustan kaveriksi ja ehkä jossain tilanteissa (kuten vaikkapa sellaisissa, joissa ollaan niin väsyneitä päivän hiihdosta, ettei millään jaksaisi teutaroida sen pumppusysteemin kanssa) vaihtoehdoksi. R-arvo on 3.5, joten ei tuolla nyt tosi kylmässä yksinään tarkene. Levitetään varmaan telttaan poikittain varsinaisten alustojen alle takapuolen kohdalle niin poistuu se ikävä viluefekti, joka joskus vaivaa kun pyllistelee unissaan untuvapatjalta ulos. Koiratkin voivat tietysti tuota hyödyntää.


- tuulenpitävät valokuvaushanskat (Extremities Windy lite dry), silkkihuppu sekä käden- ja jalanlämmittimiä. Ollaan kuitenkin lähdössä talvivaellukselle, ja sentään maaliskuun puolella (juuri ja juuri). Näillä kolmella edellisellä on hiihtolämpötilat vaihdelleet -30 ja +10 välillä, saapa nähdä mitä nyt on luvassa. Varustautua pitää. Villahousuja on jo!


- vaneritarjotin, hintaan 2 euroa Kyttälän kirppikseltä. Tämä korvaa vihdoinkin vääränkokoisen vanerinpalasen keittimen alustana.

Seuraavat toimet suksienkorjauksen lisäksi ovat fetajuuston kuivatus, makuupussin pesetys, rillien päälle mahtuvien aurinkolasien hankinta, keittimen roplaus sen selvittämiseksi onko siinä kaasu- vai bensasuutin (ja sitten sen järkevämmän vaihto siihen, säätiedotuksia seuraillen), housupolitiikan miettiminen (kaksi edellistä reissua olen tehnyt lainahousuissa...), toisen merino-Buffin hankkiminen (yksi päähän, toinen kaulaan, on se vain niin ihana), tupakoordinaattien tallentaminen gepsiin (ja tällä kertaa oikealla järjestelmällä, ettei viimevuotiseen tapaan iske kriisi kun laite Korteojan sijaintia tiedustellessa ilmoitti sen olevan reilut 3000 kilometriä päinvastaiseen suuntaan) sun muuta pientä puuhaa. Haaveilua. Innostusta. Ajatella, Lumo ja pikku-Lilli taas yhdessä reissussa! Perinteisen (Savu)-Lumo-Liekki-(Roihu) -kombinaation sijasta nyt lähdetään tosiaan vähän pienemmällä porukalla. Syyskuussa Lillukkakin jo harjoitteli vaelluskoiran hommia Lumon opissa, ja on koko talven kohottanut ahkerasti vetokuntoa potkurilenkeillä. Toisin kuin Lumo, joka on vain keskittynyt lähettelemään deitti-peemaileja täällä kaupungin sykkeessä... Puhumattakaan tästä hiihtäjästä, joka ei ole ollut suksilla kertaakaan koko talvena!

Mutta huippu reissuhan se on varmasti taas tulossa. Oli kaunista tai tuiskua, pakkasta tai suojaa, helppoa tai vaikeaa. Kunhan on tarpeeksi evästä!

Tällaisia maisemia on kuitenkin luvassa...






maanantai 7. helmikuuta 2011

Kiva idea!

Torstaina O. lähti taas pariksi päiväksi koulutukseen Heinolaan. Aivan kuten viimeksi syksylläkin, heräsin heti aamulla kurkkukipuisena, ja tässä sitä nyt vielä aivastellaan. Kuume on sentään mennyttä, mutta yskittää ja väsyttää vielä ihan kunnolla. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, kun onnistuin sairastamaan tehokkaasti - maanantaina oikein urakalla kipeytynyt selkä meni samoilla lepäilyillä.


Mukavia työhousuja voi käyttää kotonakin. Ne sointuvat kivasti sekä sohvan, maton, lipaston että hyvinniistetyn nenän sävyihin. M:n käpertyessä kotoisasti lääkehuuruisena sohvalle surffailemaan, O. koristelee vanhaa lipastoa punaisella kontaktimuovilla. 

Muuttopuuhat eivät kummemmin edisty. Kävin kyllä maanantaina viettämässä vapaapäivää tavaroiden pakkailun merkeissä, mutta tänne niitä tavaroita ei oikein vielä voi roudata, kun puuttuu säilytysratkaisuja. Siis tilaa, mielellään ovellista. Tilanteessa, jossa tilaa on vähän ja tavaraa ihan helv...  aika paljon, on oikein hyvä idea matkustaa Helsinkiin auttamaan O:n äitiä hänen tulevassa muutossaan.  Kyseessä on ihana, vanha talo, jossa on ihana vanha kellari ja ihana vanha vintti. Täynnä ihania vanhoja tavaroita, ja kirjoja. Kirjoja. Kirjoja. Kirjoja.


Puuhakkaan päivän päätteeksi noin miljoonasta kuutiometristä kirjoja oli vintistä alakertaan sortteerattavaksi siirtynyt optimistisesti arvioituna viidesosa.


Olen hyvin ylpeä meistä, sillä matkaamme Tampereelle lähti tuosta pinosta vain nämä:


Tosi rasittavaa, että jos haluaa tietää mitä tapahtui vuonna 1968, pitää omistaa MitäMissäMilloin -kirjat 1969 ja 1970. Tai sitten voi katsoa netistä.

Kirjapinon parhaita aarteita:


Vuonna 1933 painettu opas tarjoaa tietoa mm. teltan valmistuksesta ja pystytyksestä, Laatokan ympäristön melontareiteistä, jalansamoilijan kenttäkeittiön välineistä ja esittelee 30-luvun Buffin - "kaulansuojuksen, jota voi käyttää myös yömyssynä". 


O:n isovanhempien saksalainen tuttavarouva reissailee pitkin Lappia pororaidon matkassa. Ihania kuvia!

Meillä oli kuitenkin autossa hyvin tilaa, kun ei Lumokaan ollut mukana, vaan Hämeenkyrössä hoidossa, koskapa O:n äidillä oli hoidossa tämä tyyppi:



Moi böönät, olen timmi jätkä Tammisalosta, orig. Sri Lankasta, mun nimi on Sisu ja olen 18 wee. Tavataanko päiväenergiajuomien merkeissä? Vastaa tähän peemailiin niin mä otan yhteyxii.

Olisi ollut tietysti oikeastaan epäekologista ajella tyhjällä farmariautolla, joten pakkasimme mukaan vielä vähän jotain pientä.


Pirteää keittiötä koristaa vanha ja kaunis hylly. Siihen on kerätty tyylikäs ja persoonallinen kokoelma purkkeja ja purnukoita, joita emäntäväki on tuonut eksoottisilta matkoiltaan mm. Kööpenhaminasta, Tukholmasta, Valkeakoskelta ja Ideaparkin Prismasta.


Tarpeellista arkistointitilaa tärkeille asioille löytyy kirjahyllystä.


Kerrostalossa asuvalla talviretkeilijällä on usein ongelmia varusteiden sijoittelun kanssa. Vanhasta kirnusta syntyy oiva säilytin lumikenkäilysauvoille. Kiva idea!


O:n lapsuudenkodista löytyneeseen seinähyllyyn on koottu kausittain vaihtuva (oho, hups, nyt se meni pölynimuriin, voi...) asetelma veikeitä pikkuesineitä. Vanha lipasto on saanut uuden kuosin kontaktimuovin avulla. Ajan kauniisti patinoimat matkalaukut kätkevät sisäänsä Greyn Anatomiaa ja L-koodia kodin asukkaiden korkeakulttuurista makua henkiviä taide-elokuvia. Koskaan-missään-sisustuslehdessä-ennennäkemätön idea!


Yksityiskohta hyllystä: Kulttuurien Kohtaaminen.

Emmehän me nyt ihan kaikkea mahdollista Helsingistä tänne kantaneet. Lisää rompetta haetaan ahkerasti kirpputorilta:


tai tehdään itse:


Vanhojen lehtikoteloiden uusi elämä. 

Parhaillaan on HuutoNetissä kirjanmerkkejä aika monen vaatekaapin ja muun säilytysratkaisun kohdalla. Jos ei lykästä, seuraa reissu Ikeaan. Mikään edellä esitelty, niin hurmaavia kodin pikku yksityiskohtia kuin ne ovatkin (ja ansaitsisivat takuulla meille kolmen aukeaman artikkelin missä tahansa sisustuslehdessä - toimittajat huom,, tuosta voi suoraan poimia jo kuvat ja kuvatekstit!), ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, että 95% minun omaisuudestani on edelleen Valkeakoskella, ja vain n. 10% tämän asunnon säilytystilasta on raskain asein raivattavissa käyttööni. Ja koska ihmisellä ei koskaan voi liikaa retkeilyvälineitä, niitä ei ole liikaa. Niitä on paljon. Ai niin, ja kirjoja, lukemattomia kirjoja. Kaikki kuitenkin luettuja, eikä sitä koskaan tiedä jos vaikka iskee voittamaton halu lukea ne uudestaan.

En toki ole mikään hamsteri. Luovun ilomielin tarpeettomasta tavarasta. Niinpä iso kasa pannuja ja kattiloita lähtee Hackmanin kierrätykseen

Atshii, köh köh ja hyvää viikkoa kaikille.