perjantai 24. joulukuuta 2010

Joulu!

No nyt se yhtäkkiä sitten tuli. Joulu. Ja koska otimme varaslähdön pukin antimien tarkasteluun, sai Lumokin sen toivomansa karvaisen kaverin:


Ei ehkä ihan just presiis mitä Lumo oli ajatellut, mutta kovin onnelliselta se silti näytti pehmoleijonan häntätupsua nakertaessaan (vaikka kuvassa näyttääkin lähinnä kettuuntuneelta, mikä saattaa johtua kaulaan kiedotusta joulurusetista...). Leijonassa on vinkukin sisällä, mutta pikku puikkopää hammastelee lelua niin hellästi, ettei ihmisten tarvitse kuunnella rasittavaa äänitehostetta. Kiitos Kuopion suuntaan, muukin paketista paljastunut aiheutti ilahtunutta ääntelyä, ihmisten osalta!

Itse sain aamukahvin kaveriksi avata yhden pienen paketin, joka vei välittömästi ajatukset pohjoiseen, kaikkiin niihin kesäisiin ja syksyisiin kertoihin, kun olen Inarijärven rannalla seisonut nuuhkimassa tuulta, joko malttamattomana vaellukselle lähtöä odottaen tai haikeana reissusta juuri palanneena. Kapine sai arvoisensa paikan takanreunalta Beatles-lasinalusten vierestä, ja päässee heti tässä pyhinä käyttöön kun laitamme takkaan tulet, mikä onnistuu nyt kun kollegani ystävällisesti toimitti meille aimo kasan polttopuuta.


Edelleen pyjamassa. Pari kuppia vaniljakahvia nautittuna, pieni aamulenkki jo tehtynä. Lumo on keittiössä pikku apulaisena nuolemassa lattialle tipahtaneita punajuurenkuoria. Kohta sen ja kameran kanssa uudestaan pakkaseen nauttimaan uskomattoman upeasta jouluaaton pakkassäästä. Illaksi joulun viettoon isommalla joukolla. Ihan perinteisesti laulun sanoin: niin hyvä, lämmin, hellä, on mieli jokaisen. Onnellista joulua ihan jokaiselle.


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

All I want for Christmas...


Jos Lumolta kysytään, niin toivelistalla on kaveri. Karvainen kaveri. Valitettavasti Lumolta ei kysytä, sillä tässä elämäntilanteessa koiranpennun hankkiminen ei ole optio. Sen verran yksinäiseksi pikku puikkopää kuitenkin on itsensä Savun poismenon jäljiltä tuntenut, että olen yrittänyt järjestää sille sosiaalista elämää. Onneksi Lumo nauttii suunnattomasti myös ihmisten seurassa puuhailusta, mutta onhan koirakaveri tietysti aina koirakaveri.

Liekki, Roihu ja Hilima piipahtivat Tampereella, ja voi pojat että Lumolla olikin pikkusisarensa kanssa hauskat peuhut! Hilimakin sai välillä tulla mukaan hyppimään sängylle (!) ja juoksemaan ympäriinsä (sisällä!). Viime viikolla Lumo pääsi lenkille Tuiskun kanssa, mutta se ei nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä, koska Tuisku ponkaisi hirven perään, ja Lumo sai hyppelehtiä suurimman osan lenkistä ihan yksin. Hyvät loppupainit onneksi sentään saatiin aikaiseksi, kun neiti hirvikuningatar tuli auton läheisyydessä meitä vastaan.

Toissailtana tehtiin vähän jouluvalmisteluita, eli esiteltiin toisilleen Lumo ja O:n sisaren uroskoira, jota Lumo ei ollut vielä ehtinyt aiemmin tavata. Tarkoitus on nimittäin viettää joulua yhdessä, ja vaikka aina on kiva, että joulu on iloinen, niin ei haittaa ollenkaan, jos se on myös rauhallinen. Kovin iloisesti nämä 5- ja 6-vuotiaat kyllä temmelsivät ulkona, joten rauhallisuuden suhteen ei ihan ole takeita.


Eräänä iltana tapahtui ihan suunnittelematonkin kohtaaminen, kun lenkiltä palatessa meitä lähestyi vauhdilla pinkova rusakko. Suoraan kohti. Musta rusakko. Se paljastuikin mustaksi laivakoiraksi, joka jäi hetkeksi painimaan ja juoksemaan aivan haltioissaan olleen Lumon kanssa, kunnes yhtäkkiä sinkoutui juoksemastaan ympyrästä eteenpäin ja hävisi pimeyteen. Hetken kuluttua paikalle tuli koiran isäntä, jota Lumon kanssa autoimme löytämään karkulaisen (eli pyydystin sen Lumon hihnaan vilkasliikenteisen kadun vierestä pizzerian edestä nököttämästä). Hauska pikkukaveri, johon toivottavasti törmäämme toistekin.

Ostin Lumoukselle uuden lelunkin, kun suurin osa sen viihdykkeistä on jäänyt vanhalle kämpälle, täällä sillä on vain vanha korvaton nalle, sukista tehty mustamakkara ja kuvassa näkyvä Ikea-pallo, joka on ehdoton suosikkiväline kaikenlaisissa tanssi- ja lauluesityksissä. Lumo on siitä hauska koira, ettei se riko pehmoleluja. Paitsi:


Kaksi minuuttia ja porolta oli pää irti! Joko se oli Lumon mielestä jotenkin erityishuomiota vaativa tuote, koska se oli poro, tai sitten se vain oli ihan helkkarin ruma kapine. Onneksi ei laitettu joulupakettiin, olisi ollut sellainen perinteinen meininki tuossa, että paketista ulos, rikki ja roskiin. Jatkamme siis Ikea-pallolinjalla.

Jos itse toivoisin jotain Joulupukilta, se voisi olla tähän liittyvää:


Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle. Sunnuntaina nimittäin roudattiin yllä näkyvä kokoonpano eteläisestä periferiasta tänne cityyn (tosin itse entisöimäni rulolipasto kätevine ulosvedettävine ruokailu, , öhömm, laskutasoineen, ei mahtunut kyytiin, joten työpöydän virkaa suorittaa O:n perinnehuonekalu). Oli niin pitkä aika siitä, kun olin viimeksi ehtinyt viettää aikaa Minin ääressä, että olin jo unohtanut miten isoäidinaikainen poljettava kuvankäsittelymasiina se onkaan. Pitäisi siis ostaa siihen lisää muistia. Arveluttaa vain, kun muistin vaihtamiseen nettikeskustelujen tarvitaan kaikenlaista, tärkeimpänä palettiveitsi, luottokortti ja koppa kaljaa. Enkä minä juo kaljaa. Niinpä toivoisinkin, että Joulupukki pudottaisi itsensä tuossa työpisteen vieressä sijaitsevasta takasta, avaisi Minin ja asentaisi siihen 2 Gt muistia. Onko liikaa toivottu, onko?

Valokuvausosastollakin voisi olla vähän toiveita, mutta niihinkään hankintoihin ei taida vähään aikaa olla pääomaa. Ensin auton ja sitten koiran hajoaminen imaisivat kaiken ylimääräisen rahan ja vähän meni alimääränkin puolelle. Mutta jospa ensi vuonna jo saisin hankittua joko Tamronin turistizoomin tai Nikkorin lyhyen telen. Siihen asti tallennellaan 35-millisellä.




Lopuksi todettakoon vielä, että kyllä! Olen! Mutta senhän kaikki jo varmaan tietävätkin.


(Tämä on maa-artisokka - ja olen saanut niistä tehtyä keittoa jo kahdesti!)