perjantai 16. tammikuuta 2009

Toimintasuunnitelma

Kun kerran oli menneen vuoden inventaariokin niin tyrkätään nyt sitten näytille vielä tämän vuoden toimintasuunnitelma. On ehkä kiva (tai sitten ei yhtään kiva) siitä tarkistaa loppuvuonna, että menikö suunnitelmien mukaan. Harvemmin on tähän ikään mennessä juuri mikään mennyt, mutta eihän sitä ikinä tiedä.


Tammikuussa...


... aion avata hiihtokauden. Ja juuei! Ei mitään lattialistojen levyisiä tikkuja ja valmista kuntohikilenkkilatua mulle. Vapaa vain on umpihanki! No, käytännössä aion hiihtää Mallasveden jäällä, kuten toissatalvenakin. Mulla on sellaiset ehkä 30 vuotta vanhat Montana Retki-Sport -puusukset, joilla aion sivakoida. Ehkä jo ylihuomenna!



Helmikuussa...


... pitää huollattaa ja katsastuttaa Igge, yhden hengen Mondeoni. Sillä on ollut vähän koskeutushäiriöitä, välillä ei esimerkiksi mittaritaulussa pala minkäänlaista valoa. Hirmu mukavaa, kun joutuu ajamaan pimeässä 20 kilometrin työmatkaa. Ratkaisuni on pieni led-valaisin, jolla sohotan mittaristoa, kun en vielä kahden vuoden yhteisen taipaleenkaan jälkeen osaa korvakuulolta sanoa miten lujaa ajan.



Maaliskuussa...


... toivon pääseväni nuoremman koirani kanssa poropaimennustestiin Lappiin. Vanhemman kanssa aikanaan tuli käytyä testi ja muutamana vuonna menestymässä kilpailuissakin. Tämmöinen vähän eksoottisempi harrastus, joka on mahdollista meille lapinporokoirien sekä suomen- ja ruotsinlapinkoirien omistajille. Luontaisten vaistojen testaamista ja mukavaa yhteistyötä koiran kanssa. Pääsisin myös samalla testaamaan uudet nutukkaani, jotka sain jälkijunassa synttärilahjaksi.



Huhtikuussa...


... lähdetään hiihtovaellukselle pohjoiseen! Ahkio perään, koira vetonarussa eteen ja aurinkolasit päähän, siitä syntyy oikea tunnelma! Viikon verran olisi tarkoitus esmes Välituntureiden maastoissa hiihdellä. Tänä vuonna en aio viimevuotiseen tapaan rouskaista jäistä suklaalevyä ja lohkaista hampaasta palaa. Myös selluliittien lämmittimet pakkaan mukaan, ettei teltassa nukkuessa menee alkuyö kylmän pyllyn kanssa unta odotellessa.



Ei hitsi. Ehkä tähän hätään kolmannesvuosi riittää. En osaa edes mielikuvitella pidemmälle. Nyt nukkumaan ja odottamaan huomista - ekaa kertaa MONEEN vuoteen saan illalla tulla töistä niin, että täällä on valot muutenkin kuin ajastimella laitettuna, koirat on lenkitetty ja mun ei tarvitse olla yksin! Olevinaan vähän niinkuin jotain parisuhde-elämän tapaista etäisesti muistuttavaa!

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Inventaario




Niin kai sitä näin vuoden vaihteessa ruukataan inventoida vanhan vuoden varastoja. Mikä jottei elämää samalla tavalla. No jos vaikka silleen kronologisesti ottaisi.

Tammikuussa podin ennen vuodenvaihdetta leikattua polvea ja itkin menetettyä ihmissuhdetta sekä joulukuussa kuollutta rakasta koiraani.

Helmikuussa odotin talvea, että pääsisin jäälle hiihtelemään - turhaan. Kahtena päivänä koko talven aikana uskaltauduin jäälle kävelemään ja silloinkin pelkäsin ihan hitosti jään paukkuessa ja jylistessä allani.

Maaliskuussa käytiin exän ja koirien kanssa aivan mielettömän upealla hiihtovaelluksella Lapissa. Ahkion vetäminen ja Ruotsin armeijan ylijäämäsuksilla kaatuilukaan eivät rasittaneet polvia niin ettenkö olisi pärjännyt. Voi että olin onnellinen! Päätetiin tehdä reissusta perinne.

Huhtikuussa kävin kouluttamassa rovaniemeläisiä pelastuskoiraharrastajia puoleen reiteen ulottuvassa lumihangessa ja täällä etelässä pääsin jo nuoremman koiran kanssa jälkimetsään. Suomi on pitkä maa.

Toukokuussa käytiin R:n kanssa ystäväpohjalta vappuretkellä. Vuoden toinen telttayö (ensimmäinen oli pääsiäisretkellä -36 asteen pakkasessa). Loppukuusta hankin Huutonetistä uuden (käytetyn) sohvan. Siihenkään ei vielä ihan mahdu pötkölleen päikkäreitä varten, mutta kyllä siinä jo melko mukavasti röhnöttää.

Kesäkuussa leikattiin toinenkin polvi ja vietin pari viikkoa Savonmualla exän luona täysihoidossa yya-sopimuksella: hän hoiti minun koirieni lenkityksen ja minä toimin pissa-kakka-ruoka-leikkivahtina hänen uudelle koiranpennulleen. Jäin koukkuun Animal Planetiin. R palasi sen verran elämääni, että kaikki oli (yhtä hankalasti) kuin ennenkin.

Heinäkuussa kävin pari kertaa melomassa, olin aivan ekstaasissa.

Elokuussa lähdettiin R:n kanssa pohjoiseen erämaahan. Auto hajosi matkalla.

Syyskuun aloittajaisiksi täytin pyöreitä vuosia pohjoisessa erämaassa. Oli huippuhienoa kantaa ensimmäistä kertaa kunnolla rinkkaa kahden polvileikkauksen jälkeen. Kotiin palattua vein auton korjaamolle ja Visa-kortissa riitti vielä luottoa rempan maksamiseen.

Lokakuussa nuorempi koira teloi pahasti jalkansa lasiin, mutta parani täysin ennalleen, omaksi pomppivaiseksi itsekseen. Hankin ensimmäisen Macini.

Marraskuussa satoi ensilumi. Aloitin blogin pitämisen.

Joulukuussa ahdistuin työasioista ja joulun vietosta. Olin kolmatta kertaa peräkkäin joulun yksin ja päätin, että se sai olla viimeinen kerta. Sain vihdoin vuosien turhan yrittämisen jälkeen hankittua perinteisen enkelikellon, ja nauroin sen hysteeristä vauhtia kiitäville enkeleille.

Okei, ei paskempi vuosi. Mutta tästä tulee kyllä parempi!