maanantai 18. elokuuta 2008

Lähtö lähellä


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**



Vaellukselle lähtö lähenee. Hieman mutkia matkaan on ilmennyt, koirien ja varusteiden suhteen. Minullahan on noita koiria kaksi, 10- ja 3-vuotiaat, joista jälkimmäiselle olin kyllä jo alunperinkin etsinyt hoitopaikkaa, koska tarkoitukseni oli lähteä yksinvaellukselle tuon vanhemman kanssa. No, nyt yhtähyväpuoliskoni haluaakin viedä mut sherpatyyliin (he, näkis vaan..) mun synttäreitäni juhlistamaan sinne tunturiin. Nuoremmalle oli silti edelleen hoitopaikka hakusessa, koska olen vielä vähän epävarma leikatun polveni kunnosta, joten olisi mukavampaa talutella vain satavarmasti rauhallista ja aina asiallista vanhempaa koiraa. Yhtähyvikselläni on jo kaksi koiraa, joten ei hänellekään enää voi kolmatta siihen naruhässäkkään tyrkätä. Viimeisin mutka aiheutuu tästä vanhemmasta, se kun aloitti kiiman, ja koska noista rakkauteni kohteen koirista toinen on uros, meidän pitää joko a) lykätä lähtöä kuunvaihteeseen, että kiima ehtii ohi b) jättää se uros matkasta, mikä taas aiheuttaa hankaluuden siinä mielessä, että ettei sillekään liene oikein hoitopaikkoja tarjolla.

Tässä ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä ei onneksi säätila ulos houkuttele, joten on hyvää aikaa säätää ja vääntää varusteiden kanssa sisätiloissa. Minua on muistettu etukäteissynttärilahjalla, huomattavasti entistä kevyemmällä ja pienemmällä rinkalla, johon reenailen tavaroiden pakkausta. Helpohkosti ne sinne sujahtavatkin, eikä pakkauksen kokonaispaino tunnu pahalta polvia ajatellen. 

Lähes ainoana, mutta sitäkin suurempana ongelmana tällä hetkellä on ilmeisesti polvileikkausten jälkiseuraamuksena syntynyt outo vasemman jalan muodonmuutos, joka aiheuttaa viime syksynä hankittujen vaelluskenkien kivuliasta puristusta :(. Karmaiseva ajatuskin, että pitäisi viime hetkessä muka ehtiä löytää uudet vaelluskengät, kustantaa ne tässä taloudellisessa allikossa, ja vielä onnistua selviämään lähes sisäänajamattomilla kengillä viikon reissusta.

Niin, ei ole helppoa ollenkaan tämä harrastus. Ja silti se on ihmeen addiktoivaa.