lauantai 29. marraskuuta 2008

Ei oo todellista

Lähden töistä 9 päivän työputken jälkeen väsyneenä ja päänsärkyisenä. Kieppaan vielä mutkan ja ostan Mamma Mian, onhan palkkapäiväkin. Pimeässä ajan kotiin, ei sada vettä enää, kuten aamulla. Parkkeeraan auton, puolinukuksissa raahaudun portaita ylös. Ovella minua tervehtii lauma iloisia koiria ja nenään tulviva herkullisen ruuan tuoksu, sekä ihana, lämmin nainen jonka halaukseen saan upota väsymyksineni ja särkyineni kuin isoon tuppoon pumpulia. Koirat on ruokittu ja ulkoilutettu, voin vaatteiden vaihdon jälkeen vain kumoutua sohvalle odottelemaan ruuan valmistumista. Käteeni Hän tuikkaa lasin kuumaa glögiä.  Koirat telmivät innoissaan lattialla, hymyilyttää. On ihanaa nostaa kolottavat koivet sohvan käsinojalle, vetää syvään henkeä ja aloittaa vapaapäivien vietto.  On ihanaa olla olematta yksin. Olla jonkun kanssa samassa tilassa.

Näinkin se voisi mennä. Todellisuus on toisenlainen.

Lähden töistä 9 työpäivän putken jälkeen väsyneenä ja päänsärkyisenä. Kieppaan vielä mutkan ja ostan Mamma Mian, onhan palkkapäiväkin. Pimeässä ajan kotiin, ei sada vettä enää, kuten aamulla. Parkkeeraan auton, puolinukuksissa raahaudun portaita ylös. Ovella minua tervehtii kaksi iloista koiraa, joilla on kova nälkä ja pissahätä. Lappaan niille ruokaa kuppeihin ja temmon työvaatteet päältä, tilalle lämmintä ja vedenpitävää ulkoilurompetta. Yksi Panacod välipalaksi päänsärkyä taltuttamaan. Koirien kanssa lenkille pimeään ja märkään metsään, joka vielä eilen oli valoisa ja luminen. Väsymyksestä ja päänsärystä, nyt myös Panacodista tokkuraisena lenkin jälkeen takaisin kotiin, pari palaa paahtoleipää ja lähdevettä pullosta (koska hanasta tulee toistaiseksi pahanmakuista ja -hajuista). Rojahdan sohvalle, silittelen koiria. Ehkä voisin sytyttää kynttilän valaisemaan yksinäistä iltaani.

Kunpa oppisin olemaan toivomatta, että hän edes joskus yllättäisi minut.

Oppisinpa olemaan yksin olematta levoton.



lauantai 22. marraskuuta 2008

Vihdoinkin


Talvi! Ainakin pieni aavistus, vähän lunta satoi toissapäivänä ja nyt on jo kolmatta päivää pakkasta.

3 päivää töitä takana, 6 edessä. Väsyttää. J on jo ovella! J-laulut raikuvat! J-tarjouksia, j-paketteja, j-suunnitelmia! J-lomaa en saa, paitsi pakolliset pyhäpäivät kun puoti on kiinni. Enpä toisaalta kaipaakaan, vietänhän koko jiin yksin, tai ainakin ilman ihmisseuraa, kolmatta vuotta peräkkäin.

Jospa jiinä olisi hyvä talvi ja pääsisi hiihtoretkelle jonnekin... jos ei pääse niin ainahan on dvd-soitin ja kasa Meryl Streepin elokuvia.


sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Hiilijalanjälki

Kävin Hesarin sivuilla laskemassa hiilijalanjälkeni. Harmikseni en 7662 tonnillani jää paljoakaan alle suomalaisten keskiarvon. Haluaisin kyllä pienentää aiheuttamaani kuormitusta, mutta nykyisen asumiseni ja työni vuoksi se ei onnistu, koska joudun ajelemaan yksin omalla autolla töihin. Lisäksi voisin hieman hillitä haluani hankkia uusia retkikapineita. Puolustuksekseni on sanottava, että kierrätän vanhat varusteet tehokkaasti, ostan lähes kaikki tavalliset vaatteeni käytettyinä, samoin huonekalut, en syö lihaa enkä lennä (paitsi joskus unissani, mutta silloinkin ihan omin voimin).

Haaveissa on mummonmökki maalla, mutta se ei välttämättä ainakaan helpottaisi auton käytön vähentämistä, paitsi jos kohtuullisen kävelymatkan päästä kulkisi bussi ja omaan pihaan olisi mahdollisuus laittaa koirille tarha, jossa ne voisivat olla työpäivieni ajan, jolloin hitaammasta työmatkasta ei koituisi niille liian pitkää pidättelyä.

Ihannetilanne olisi tietysti omalla lihasvoimalla töihin liikkuminen. Näillä polvilla kymmenisen kilometriä fillaroitavaa suuntaansa menisi varmaan vielä joten kuten. Pisimmillään olen aikoinaan nuorempana ja terveempänä kulkenut 16 kilometrin työmatkaa pitkin mäkisiä maanteitä vaihteettomalla mummopyörällä. Ja voi että se oli hauskaa!

Viikonlopun jäljiltä yksinäisyyskin taas jomottaa. Kontrasti on niin iso: Hän oli täällä kaksi yötä, nyt olen taas yksin. Kyllä kai tähän joskus tottuu. Ja jos ei totu niin jatkaa kärsimistä.

torstai 6. marraskuuta 2008

Ikävä

Juuri nyt on ikävä. On sellainen hetki, jolloin jonkun pitäisi olla täällä, että olisi joku, jonka kanssa hengittää.

Mietityttää: olenko aina yksin? Osaanko olla yksin olematta yksinäinen?

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Katkeama kalkkiviivoilla


Toissa perjantaina nuorempi koirani, pikku Puikkopää, sanoi iltalenkillä AUTS, ja kotona kuratassuja suihkuttaessani huomasin vertavuotavan haavan sen etujalassa. Tarkempi tutkailu osoitti, etteivät kotikonstit riittäisi, vaan oli lähdettävä eläinlääkäriin. Puolitoista tuntia ja 160 euroa myöhemmin oli Puikkis paikattu neljällä tikillä. Kotona syötiin viisi päivää kipulääkkeitä ja antibiootteja, käärittiin jalka aina uloslähtiessä ensin vanuun, sitten sideharsoon, sitten Cobaniin, sitten muovipussiin ja vielä neopreeni-keinonahkaiseen tassusuojaan. Sisällä nokkaeläin on toki saanut olla ilman sidettä, mutta muovikauluri päässä, ettei nuolisi haavaa. Huomisaamuksi on tikkienpoistoaika varattu (vaikka vanhana pieneläinhoitajana osaisin sen kyllä itsekin tehdä, mutta kun se kuului operaation hintaan).

Ja mitä huomaan tänä ihanana pikkupakkasaamuna, kun pääsimme lenkille ilman tassusidesirkusta: yksi tikki repsottaa jo auki! No, haava näyttää kyllä ihan hyvältä, eli tuskin kovin suurta vahinkoa on päässyt tapahtumaan. Huomenna siis joka tapauksessa eläinsairaalalle, toivottavasti en joudu ojasta allikkoon, kun on vielä kesärenkaat alla...

Ja niin! Lupaan täten julkisesti, että vaikka väkivallan vastustaja olenkin, tinttaan takuuvarmasti nokkaan jokaista, jonka näen rikkovan lasia luontoon. 

lauantai 1. marraskuuta 2008

Maaaarraaaaskuuuu


Taas on se aika, kun pihan laitaan kasvaa mandoliinipuu, vaimitensenytoli. Ja tämä lepakko aloittaa plokin. Edellisen nimittäin aloitin juuri kaksi vuotta sitten, se on täällä, mutta olen hyljännyt sen, koska en muista miten pääsen sinne sisään. Ja muutenkin, ihmisen pitää elämässään aloittaa aina uusia asioita. Aina ehtii aloittaa. Ehtisipä vain joskus myös lopettaa, niin että jotain tulisi valmiiksi astikin. No elämä ei ainakaan ole koskaan valmis, joten siinä lienee tarpeeksi hyvä syy pitää päiväkirjaa, tai blogia.

Monet tuttavani ovat aloittaneet blogin kirjoittamisen, kun ovat ryhtyneet esimerkiksi rakentamaan omakotitaloa, tai autotallia, tai ulkohuussia, tai nukkekotia.  Tai ovat juuri päättäneet parisuhteen. Tai aloittaneet parisuhteen, tai vuorotteluvapaan, tai vauvanodotuksen, tai koiranomistajuuden. Hienoja ja isoja syitä kaikki, selkeitä Projekteja, joissa on selkeä raportointitarve, itselle ja osittain ympäristöllekin. Minulla ei ole tällaista projektia, jolla voisin perustella bloggaamisen tarvetta. Ehkä elämä itsessään, kaikkine ylä- ja alamäkineen, tasaisista osuuksista puhumattakaan, riittää projektiksi.

Mitä tulee tuohon aiempaan yritykseen; parisuhdeasia on edelleen samassa vaiheessa, saman naisen kanssa. Ollako vai eikö olla, With Or Without You, Ympäri käydään, yhteen tullaan. On oltu erossa, on oltu yhdessä, mutta ei olla edelleenkään enempää yhdessä kuin kaksi vuotta sitten. Että osaankin olla hämäläinen joissain asioissa! Tämä tilanne ehkä jo sinällään sopisi projektiblogin yksinomaiseksi aiheeksi... 

Asuntoasiassa sen sijaan etenin tunnusomaiseen tyyliini: tunteella ja tuurilla, mitäpä sitä nutaamaan kun saa itse päättää eikä ole muita ihmisiä jarruttamassa. Ostin siis pari vuotta sitten 40 000 euron edulliseen hintaan pienen kaksion täältä Pohjolan Venetsiasta. Pintaremontintarvetta oli runsain mitoin, mutta aikaa ja rahaa ei, joten edelleen ollaan vähän vaiheessa.  Tyylilleni uskollisesti en myöskään ole osannut juurtua tännekään, vaan katselen asuntomarkkinoita sillä silmällä. Haaveissa on mummonmökki maalla, järjellisten kulkuyhteyksien päästä työpaikalta, kaikilla epämukavuuksilla. Jumittuneet lihakseni suorastaan vaativat päästä hakkamaan halkoja ja kantamaan vesiä, keskuslämmityksen kuivattama ihoni halajaa tervellistä hirsitalon sisäilmaa, ja koirat tietysti ansaitsevat oman pihan. Edellisestä mummonmökkiasumisesta on vierähtänyt jo toistakymmentä vuotta aikaa, joten toivottavasti aika ei ole liikaa kullannut muistoja. Uskon, että edelleen pärjäisin puulämmitteisessä, ulkohuussillisessa talossa ihan yhtä hyvin kuin nuorena. Tärkeintä olisi oma rauha, hiljaisuus ja luonto ympärillä.

Kollaasikuvassa näkyvä rakas karvanoppani ei enää pääsisi kanssani mummonmökin ihanuutta kokemaan. Hänet jouduin päästämään koirien taivaaseen viime joulukuussa maksakasvaimen vuoksi. Kahdelle nuoremmalle haluaisin oman pihan ja sisällärellestysvapauden vielä pystyä tarjoamaan. Siispä mummonmökkihöperyyteni jatkukoon, ja toivottavasti tuottaa tulosta!

Saapa nähdä, tulenko kahden vuoden päästä taas jossain uudessa blogissa kertomaan silloiset asunto- ja parisuhdepoliittiset kuulumiset. Jää nähtäväksi.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi raahautuu
Mua vaivaa ikävistä ikävin
milloin baby palaat takaisin
Etkö tiedä
voi yksinäisen naisen viedä
marraskuu
(Miljoonasade: Marraskuu - pienellä muutoksella, toim. huom.)


**Edit. toukokuu 2009**
Risteytin vanhan toisaalla sijainneen päiväkirjani tähän blogiin.


tiistai 28. lokakuuta 2008

<3

**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Nam. 

tiistai 14. lokakuuta 2008

Melkein kolahti


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Mä en ihan ajanut kolaria tänään. Lähdin töistä tapani mukaan yhdeksän jälkeen, oli siis tietysti aivan pimeää jo. Kiihdytin normaalivauhtiin eli sataankymppiin ja ohitin rekan, turvallisesti suoralla tieosuudella, jossa oli hyvä näkyvyys. Sitten kiinnitin huomiota ruskeahousuisiin ihmisiin, jotka ylittivät juuri tietä, olivat ehtineet jo vasempaan laitaan. Hölläsin kuitenkin kaasua ja ehdin sadatella mielessäni ihmisten hölmöyttä kun toikkaroivat tiellä ilman heijastimia. Olin jo aivan kohdalla kun tajusin, etteivät ne mitään ruskeita housuja olleet vaan hirviä. Niitä oli kaksi ja ne kääntyivät juuri samantien takaisin keskelle tietä. En käsitä miten olen vielä tässä kertomassa tätä, koska vauhtia oli noin satanen ja aika lähellä takana se juuri ohittamani rekka. Näin toisen hirven silmänvalkuaiset kun se sujahti nokkapellin ohi samalla kun seisoin jarrupolkimella. Toisen takajalka osui auton etukulmaan, autolle ei kai käynyt kuinkaan, hirvistä en tiedä, ne katosivat jonnekin metsään sen valovuoden aikana, jolloin suoristin auton, hankkiuduin takaisin omalle kaistalleni ja kiihdytin sen verran lisää etten saanut rekkaa perääni.

Viime päivät vaivannut outo rintakehän pistely, jota olen ajatellut ehkä keukoputkentulehdukseksi, on nyt kyllä huipussaan. Ehkä mun pitää soittaa huomenna lääkäriin, jos on vaikka joku sydänvika. No, ainakin olen hengissä, eipä sekään ole kovin itsestäänselvää. Oli mulla enkeli matkassa. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Nyt en ymmärrä



**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Miten ihmeessä tuossa mun nickin perässä lukee: "Nainen, 40"? Ei se naiseus siinä kummastuta, mutta mistä se 40 siihen oikein on tupsahtanut? Justhan mä synnyin vuonna 1968 eli vasta hetki sitten teiniydestä lähdin kompuroimaan aikuisuutta kohti. Sanotaan, että ikä on vain numeroita, mutta miksi hitissä sen täytyy olla noin KARMEAN näköisiä numeroita?!!? Kolmonen oli kaunis kuin rehevän naisen profiili, nelkku on ikävän kulmikas, kuin varoituskolmio. Varokaa keski-ikäistä naista!

Sitten en ihan ymmärrä, että kun teen ihan tavallista 8-tuntista työpäivää 5-6 päivää viikossa iltavuorossa, joka loppuu 21.15 ja jonka jälkeen olen kotona vähän ennen kymmentä, niin miksei mikään kiva harrastus ole juuri mukavasti alkamassa siihen aikaan tai mikseivät ystävät soittele innoissaan ja pyydä käymään?

Miksei Meryl Streep voi käydä meidän kaupassa ostoksilla, kai nyt hänkin tarvitsee lämmittäviä norjalaisia merinovilla-alusasuja ja itsestääntäyttyvän makuualustan? Miksei tarvitsisi?

Entä miksei remonttini etene vaikka olen suunnitellut sitä hyvinkin paljon? Hyvin suunnitellun pitäisi olla puoliksi tehty ja tästä on kyllä vasta korkeintaan 1/3 valmiina.

Kaikkein vähiten ymmärrän sitä, että olen yli 2.5 vuotta rakastanut ihmistä, josta en koskaan saa itselleni elämänkumppania. Vaikka olen hänelle tärkeä, olen kuitenkin vain hetkellinen vieras hänen elämässään, jolla on oma kulkunsa ilman minua. Itse olen haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta ja jaksanut vaikeuksienkin keskellä uskoa ja toivoa. Nyt olen aivan äimänä: mitä, eikö se menekään niin, että tyttö tapaa tytön, rakastutaan, rakastetaan, sitoudutaan, kömmitään yhdessä vällyjen alle kun illat pimenevät ja syysviima puhaltaa nurkissa?

Voi että mä kadehdin ihmisiä, jotka nukahtavat toisen ihmisen viereen ja saavat siitä myös aamulla herätä.

Niin syys, niin syys on tullut
puu, ruoho lakastui
Vain haavelinnut hullut
yömustaa vettä ui...
(Kaarlo Sarkia) 

maanantai 8. syyskuuta 2008

Jesh!




**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**



Lisää kun toivun. Mutta polvet kestivät vaikka auto hajosi! 

maanantai 18. elokuuta 2008

Lähtö lähellä


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**



Vaellukselle lähtö lähenee. Hieman mutkia matkaan on ilmennyt, koirien ja varusteiden suhteen. Minullahan on noita koiria kaksi, 10- ja 3-vuotiaat, joista jälkimmäiselle olin kyllä jo alunperinkin etsinyt hoitopaikkaa, koska tarkoitukseni oli lähteä yksinvaellukselle tuon vanhemman kanssa. No, nyt yhtähyväpuoliskoni haluaakin viedä mut sherpatyyliin (he, näkis vaan..) mun synttäreitäni juhlistamaan sinne tunturiin. Nuoremmalle oli silti edelleen hoitopaikka hakusessa, koska olen vielä vähän epävarma leikatun polveni kunnosta, joten olisi mukavampaa talutella vain satavarmasti rauhallista ja aina asiallista vanhempaa koiraa. Yhtähyvikselläni on jo kaksi koiraa, joten ei hänellekään enää voi kolmatta siihen naruhässäkkään tyrkätä. Viimeisin mutka aiheutuu tästä vanhemmasta, se kun aloitti kiiman, ja koska noista rakkauteni kohteen koirista toinen on uros, meidän pitää joko a) lykätä lähtöä kuunvaihteeseen, että kiima ehtii ohi b) jättää se uros matkasta, mikä taas aiheuttaa hankaluuden siinä mielessä, että ettei sillekään liene oikein hoitopaikkoja tarjolla.

Tässä ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä ei onneksi säätila ulos houkuttele, joten on hyvää aikaa säätää ja vääntää varusteiden kanssa sisätiloissa. Minua on muistettu etukäteissynttärilahjalla, huomattavasti entistä kevyemmällä ja pienemmällä rinkalla, johon reenailen tavaroiden pakkausta. Helpohkosti ne sinne sujahtavatkin, eikä pakkauksen kokonaispaino tunnu pahalta polvia ajatellen. 

Lähes ainoana, mutta sitäkin suurempana ongelmana tällä hetkellä on ilmeisesti polvileikkausten jälkiseuraamuksena syntynyt outo vasemman jalan muodonmuutos, joka aiheuttaa viime syksynä hankittujen vaelluskenkien kivuliasta puristusta :(. Karmaiseva ajatuskin, että pitäisi viime hetkessä muka ehtiä löytää uudet vaelluskengät, kustantaa ne tässä taloudellisessa allikossa, ja vielä onnistua selviämään lähes sisäänajamattomilla kengillä viikon reissusta.

Niin, ei ole helppoa ollenkaan tämä harrastus. Ja silti se on ihmeen addiktoivaa. 

torstai 24. heinäkuuta 2008

Mamma mia!


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Anteeksi kun kuolaan ja läähätän ja tutisen ja intoilen ja hehkun ja vouhotan ja tanssin ja laulan ja sekoilen ja mun silmät vilkkuu ja sydän hakkaa ja ja ja ja ja...

Kävin juuri katsomassa Mamma Mia! -leffan. Toista kertaa. Koskahan taas pääsis?

Kun Meryl Streep (joka on VIISKYTYHEKSÄN! Kelatkaa! LÄÄH!) vetää "Winner takes it all"in, ei vanha Abba-fani, joka oli ennen sitä mieltä, ettei Abba-lauluja saa räplätä, enää ole sitä mieltä. Saa räplätä! Mieluusti!

Ei juokse teksti nyt. Mutta voi että on hyvä mieli! Menkää ihmiset elokuviin! Ainakin jos on paha mieli, ei enää pois tullessa ole (tämä perustuen kaksinkertaisesti omaan kokemukseen). 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Hiras hämäläinen, ai mää vai?


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Nyt jo heräsin miettimään tuota aiemmin päiväkirjassani esiintyvää listaa, ja sen kohtaa "kaatanut joulukuusen". Tarkoittaakohan se sitä, että olisi niinku mennyt sahan ja/tai kirveen tai muun teräaseen kanssa metsään ja kaatanut kuusen, jonka raahannut pirttiin? Minä kun ajattelin sen sillä lailla, että olenko kohelluksissani kaatanut kuusen, siis erheessä tyrkännyt nurin, vaikkapa jossain kuusijuhlassa, julkisessa tilassa tai vaikkapa ihan vain kotona. En ole nimittäin, mutta sahalla kyllä olen kaatunut. Ja pari päivää kuusen kaadon jälkeen, joulupäivänäköhän siis, lattialta kuusen alta löytyi litteä myyrä. Kuollut. Olikohan se ollut siellä kuusessa jotenkin? Ja miten se oli litistynyt? Ja miksei mun silloiset koirani olleet sitä syöneet?

Migreenikohtauksen ja -lääkkeen jäljiltäköhän mun aivoissani virtaa näinkin kirkkaita ajatuksia. Oli miten oli, ehkä pitäisi säästää energiaa vähän tähdellisempiin pohdintoihin. 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Suksinpa suolle


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Tankkasin retkeilyä ennen polvileikkausta. Suolla tuoksui suopursu, tuuli ihanasti ja oli helle. Lintutorneista ihailtiin maailmaa vähän korkeammalta. Kannatti ajaa sata kilometriä suuntaansa. 

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Polvi paranee (toivottavasti)


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Sain vihdoinkin kutsun polvileikkaukseen. Se on 6.6. Toisaalta odotan tietysti innoissani, koska paraneminen ei voi alkaa ennen kuin operaatio on ohi, mutta toisaalta ei paljon naurata kun joulukuisesta oikean polven leikkauksesta viisastuneena tiedän miten kipeä tulen olemaan ja miten hankalaa on selviytyä yksin. 

Tosin tällä kertaa olen todella viisaampi enkä kuvittele itsestäni liikoja; koirien kanssa kolme kertaa päivässä kerrostalon toka kerroksesta keppien kera "lenkille" köpöttely ei oikein onnistu, ja etenkin se on aivan epäreilua koiria kohtaan koska ne eivät todellakaan saa tarpeeksi liikuntaa. Niinpä nyt menen leikkauksen jälkeiseksi viikoksi exäni luo Kuopioon "lepäämään" - hän hoitaa koirien lenkityksen ja minä hoidan PENTUA :). Kipaisemme siis juuri leikkauksenjälkeisenä päivänä hakemassa hänelle toisen koiran pohjoisesta. Mulla on siis tiedossa ihan biologista kipulääkettä kun saan seurailla pikkunassukan puuhia ja ehkä vähän antaa sen pikkuhampeillaan antaa mulle akupunktiohoitoa... Ex asuu rivitalossa, joten pennun päästäminen asioilleen onnistuu keppien kanssakin. Tosi hyvä ajoitus näillä asioilla, ja molemminpuolinen hyöty.

Mutta kuvassa näkyvät maisemat jäävät multa siis tänä vuonna näkemättä.. ensimmäinen kerta sitten vuoden 2003 kun en pääse kesäkuussa vaeltamaan. Syyskuulle kohdistuu nyt entistä kovempia odotuksia. 

lauantai 17. toukokuuta 2008

Ruksututtaa


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Kiitos vaan Oiwa, nyt on mullakin ruksittavaa. Olen ihan kateellisena aina (no en) katsellut ihmisten blogeja kun niillä on tuommoisia ruksitehtäviä niissä. Mulla kun ei ole ollut blogia ja rukseja olen tuossa mittakaavassa saanut laitella viimeksi varmaan Tampereen yliopiston pääsykokeissa vuonna ysiviis. Niinpä nyt eiku ruksuttelemaan!

Minä olen...
( ) hätäillyt tämän listan täytön kanssa
(x) polttanut tupakan
( ) polttanut sikarin
(x) ollut humalassa
(x) kuherrellut samaa sukupuolta olevan kanssa
(x) ollut rakastunut
(x) tullut jätetyksi
(x) jättänyt
(x) saanut potkut
( ) saanut nyrkistä
( ) karannut kotoota
(x) tuntenut tunteita jotakuta kohtaan, jolla ei ole tuntenut samoin
(x) ollut arestissa
(x) kuherrellut muukalaisen kanssa (mä en siis OIKEESTI käsitä missä tässä haetaan, tuskin ihan alienia?)
( ) ollut sokkotreffeillä
(x) valehdellut kaverille
( ) ollut rakastunut opettajaan
(x) lintsannut
( ) harrastanut seksiä työkaverin kanssa
( ) nähnyt jonkun kuolevan
(x) lentänyt
( ) oksentanut baarissa
( ) sytyttänyt itseni tuleen
( ) syönyt sushia
( ) ollut väkivaltaisesti käyttäytyvä
( ) ottanut korjaussarjaa
( ) rakastunut juuri nyt
(x) maannut selällään ja nähnyt pilven lentävän ohi
(x) tehnyt lumienkelin
(x) hypännyt vesilätäkköön
(x) leikkinyt alasti
(x) hypännyt lehtikasaan
( ) ajanut reellä
(x) huijannut pelissä
(x) ollut yksin
(x) nukahtanut koulussa/töissä
( ) käyttänyt väärää henkilöllisyyttä
(x) katsonut auringonlaskua
( ) soittanut bändissä
(x) nähnyt käärmeen
(x) nukkunut tähtien alla
(x) ollut kutitettavana
(x) tullut väärinymmärretyksi
( ) silittänyt delfiiniä
(x) voittanut kilpailun
( ) joutunut erotetuksi koulusta
( ) ollut auto-onnettomuudessa
(x) saanut krampin
(x) tuntenut itseni ulkopuoliseksi
(x) syönyt kokonaisen jäätelöpaketin illan aikana
(x) inhonnut ulkonäköäni
( ) ollut todistajana rikoksessa
(x) kyseenalaistanut ajatukseni
(x) ollut riippuvainen post-it lapuista
(x) ollut eksyksissä
( ) ollut toisella puolella maapalloa
(x) uinut meressä
( ) tuntenut että kuolema lähestyy
(x) itkenyt itseni uneen
(x) leikkinyt polee ja rofee
( ) laulanut karaokea
(x) maksanut ruuan pelkillä kolikoilla
(x) tehnyt jotain itselleni mitä ei olisi pitänyt tehdä
(x) ollut tappelussa
(x) pyydystänyt lumihiutaleen kielellä
(x) tanssinut sateessa
( ) kirjoittanut kirjeen tontulle (mä lähestyin suoraan johtoporrasta)
(x) katsonut auringonlaskua jonkun kanssa, josta välitän
(x) puhaltanut kuplia
(x) tehnyt nuotion rantaan
( ) Pilannut juhlat
(x) rullaluistellut
(x) saanut toiveen toteutumaan
( ) harrastanut seksiä apinan kanssa
( ) toivonut veljeä
( ) syönyt kissan-/koiranruokaa
( ) sanonut muukalaiselle että tykkään hänestä
( ) suudellut peiliä
(x) laulanut suihkussa
(x) unelmoinut että olisin kihloissa jonkun kanssa
(x) ottanut jotakuta kädestä kiinni
(x) jäänyt kielestä kiinni metalliin
( ) pussannut kalaa
(x) istunut katolla
(x) meinannut kuolla nauruun
(x) valvonut koko yön
(x) ollut käymättä suihkussa viikkoon (vaelluksilla ei ole noita ylellisyyksiä yleensä mukana)
(x) poiminut ja syönyt omenan suoraan puusta
(x) kiivennyt puuhun
( ) omistanut puumajan
(x) käyttänyt rumia/erikoisia vaatteita koulussa kuullakseni mitä muuta sanoo
( ) pelannut pelkuria
( ) tullut heitetyksi järveen vaatteet päällä
(x) kuullut muukalaiselta että olen himottava (okei, nyt mä jo käsitän, ettei näillä tosiaankaan haeta Alienia)
( ) murtanut jalan
( ) murtanut käden
(x) pyydystänyt kalan ja syönyt sen
(x) pyydystänyt perhosen
(x) nauranut niin paljon että kyyneleet on valunut
(x) luntannut kokeessa
( ) omistanut Britney Spearsin levyn
(x) unohtanut jonkun nimen
(x) nukkunut alastomana
(x) tehnyt jotain laitonta
(x) ajanut liian lujaa
( ) juonut maitoa suoraan purkista
(x) muokannut tätä listaa (pilkunviilajana korjaillu vihreitä vaan...)
( ) ollut rakastunut poikaan
(x) ollut rakastunut tyttöön
( ) leikkinyt pyromaania
( ) ollut riippuvainen taskulampun pattereista
(x) syönyt lihapullia ja perunamuussia
(x) tuntenut itseni ilkeäksi
(x) maistanut kuusenneulasta
(x) vaeltanut metsässä
(x) kylpenyt alasti kaksin
( ) kaatanut joulukuusen
(x) joutunut lyödyksi
(x) jutellut muukalaisen kanssa yli viisi minuuttia
(x) harrastanut seksiä Ikean sängyssä
( ) harrastanut seksiä Ikean sängyssä Ikeassa 

tiistai 13. toukokuuta 2008

Happy Feet


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Jouduin eilen raahautumaan Tampereelle työterveyslääkärille kun ei paikallisen terveyskeskuksen kuolemaa tekevältä lahnalta kuulostanut ajanvaraushoitaja löytänyt mulle vapaata aikaa eikä yskivänä päivystyksessä jonottaminenkaan kiinnostanut (kerran jonotin migreenikohtauksessa 3.5 tuntia ja päätin että oli viimeinen kerta, kiitti). Lääkäritäti löysi musta kätevästi yhdellä kertaa kolme tulehdusta (keuhkoputkiloista, toisesta poskiontelosta ja kurkunpäästä), joten yhdellä antilooppikuurilla menevät varmaan kaikki pois. Ääneni on mennyt lähes kokonaan, eli en saa nyt puhua lainkaan muutamaan päivään. Onneksi koirat ymmärtävät käsimerkkejä ja sormien napsuttelua ja vanhempi ehkä lukee vähän ajatuksiakin.

Lohdukkeeksi ostin Happy Feet -elokuvan, jonka katsoin illalla. Oli kyllä kaikenlaisia alkuhankaluuksia, ennen kuin pingviinit pääsivät ruudulle svengaamaan. Ensin tietokoneeni dvd-asema ei suostunut pyörittämään levyä ollenkaan, sitten se pyöritti sitä infernaalisen melun säestämänä. Tähän tepsi onneksi rivakka kumautus keskusyksikköön (oi kyllä, odotan sitä mäkkiä entistä kiihkeämmin). Vetäessäni makkarin ikkunan eteen pimentävää verhoa, onnistuin tipauttamaan ikkunalaudalta anopinkielen, jonka suojaruukku tietysti meni kappaleiksi ja multaa levisi ympäriinsä. Itse ruukku pysyi ehjänä, koska kasvi ripustautui sälekaihdinten naruun eikä pudonnut lattialle asti. Imurointikeikka siitä silti seurasi ja tänään pitää käydä hankkimassa rehulle uusi ja isompi ruukku, sen verran pahasti se onkin jo pienessä ruukussa kenottanut, että oli aika ihme etten ole aiemmin sitä huitaissut ikkunalaudalta alas.

Itse elokuva kyllä nauratti ja pisti rytmivarpaankin heilumaan. Jos nyt ottaisin samanlaisen kuvan lempielokuvapinosta kuin eräällä bloggaajalla on esittelyssään, ei nippu ehkä ihan vastaisi biologista ikääni... Pinguleffan lisäksi kuvaan kun päätyisivät ainakin Wallacet ja Gromitit, Harry Potterit ja Ihmeperheet. No on mulla kyldyrellimpiäkin leffasuosikkeja, esimerkiksi Kurosawan Ran, jonka näin monta kertaa aikoinaan leffateatterissa, olinhan nuori, henkevä ja aikidonharrastaja.

Mitä otsikkoon noin muuten tulee niin toivoisinpa, että mulla olisi itsellänikin happy feet, vaan kun ei ole. Oikea polveni leikattiin joulukuussa, könkättyäni syyskuusta alkaen lähes yksijalkaisena yhden vaellusreissun jäljiltä. Syyksi paljastui vamman sijasta vaiva, Hoffmanin syndrooma. Dustin Hoffmania polvestani ei kuitenkaan löytynyt vaan kovettunutta rasvaa, joka oli tunkenut nivelrakoihin ja aiheutti siellä tuskaa ja hammastenkiristystä. Sama vaiva on vähän lievempänä vasemmassa polvessa, ja odottelenkin taas tässä kutsua leikkaukseen. kesällä ei siis tämä tyttö pääse rinkka selässä Lappiin vaan köppää 1- tai puolijalkaisena (ei ole täydellisesti vielä parantunut tämä oikeakaan koipi). Toivottavasti edes melonta onnistuu tai muuten voipi räjähtää nuppi!

Menipäs vaivaiseksi tämä kirjoitus. Pitäähän tässä päivässä nyt jotain hyvääkin olla... ai joo, mulla on uusi muumimuki! Pikky Myy. Ostin senkin eilen palkinnoksi lääkärissä käynnistä. Aamukahvi maistui siitä varsin hyvältä. 

lauantai 3. toukokuuta 2008

Hän on mun



**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Se teltta nimittäin, ei nainen (ikävä kyllä). Molempien kanssa kylläkin ennakkosuunnitelmista poiketen vietin vappua, toisen enemmän, toisen vähemmän. Teltta odotti autossa koska kahden naisen ja neljän koiran retkikuntamme ei olisi siihen sutjakkaasti mahtunut yöpymään. Mutta kahden viikon päästä on viikonloppu töistä vapaa ja silloin varmaan yhden naisen ja kahden koiran retkikunta rynnistää "Nutipään" koenukkumaan!

Mitä naiseen tulee niin olo on taas vähän ohuenlainen. Tekisi mieli vain soittaa U2:n vanhaa hyvää laulua "With or without you". Kun ei osaa oikein ilmankaan olla, yritetty on, mutta kun ei toisaalta saa sitä mitä tahtoisi ja tarvitsisi. Elämä on kyllä välillä hyvin pulmallista ja kuluttavaa. 

maanantai 28. huhtikuuta 2008

Want woman!


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Kanssa-kruisaajani tuolla omassa päiväkirjassaan eilen vuodatti tunteella julki halunsa saada nainen (vaikkakin vaihtoi sen järkevästi motskarihimoon tänään). Minäkin tahon! Naisen, en motskaria. Hankaluus on vain siinä, että tahdon yhden tietyn naisen, mutta se ei oikein taida tarpeeksi tahtoa minua. Reilut kaksi vuotta tässä on jo soudettu ja huovattu, tai melottu eteen ja taakse.

Mutta onneksi mulla on ensimmäiseltä naisystävältäni perintönä saamani, kaikki nämä pitkät vuodet hyvin yöpaitana palvellut oheinen vaatekappale, jonka voin aina vetää päälleni ja lähteä paanalle jos siltä tuntuu. Ei ole vielä tuntunut. Paitsi vähän. Joskus.

Ja sitten mä haluan vielä yhden teltankin, mutta se menee jo materialisimin puolelle, joten pois se minusta, olenhan mieluusti henkisiä arvoja kannattava.

Ylihuomenna kuitenkin koirien kanssa luonnon helmaan vapun viettoon ihan kolmistaan, uudella tai vanhalla teltalla. Tuskin tulee tungosta seuraksi. 

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Pentu!


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Koiranpentu! Porokoiranpentu! Ei ole kylläkään itselleni tulossa, mutta melkein kuitenkin, koskapa exäni sellaisen kesän alussa hankkii nykyisen koiransa (joka on vielä oikeastaan puoliksi myös minun) seuraksi. Ja se pieni pötkylä on vieläpä tän minun nuoremman höperän siskopuoli. Että ollaan sitten niinku sukua. Äitienpäivänä koitan päästä mukaan pentuja katsomaan, tiedossa siis pitkä ajomatka Ranualle, mutta mitäpä sitä ei tekisi että pääsee nuuhkimaan sitä ihanaa hunajamuro-pennuntuoksua!

Koirajuttua muutenkin tänään; kohta pakkaan kamppeet kassiin ja lähden koirien kanssa metsään. Käppäilyn lisäksi harrastamme yhteiskunnallista hyödyllisyyttä ja menemme etsintäkoirayhdistyksen harjoituksiin. Nuorempi pääsee pitkästä aikaa kokeilemaan, miten se eksyneen jäljestys oikein sujuukaan. Ihan huippua päästä taas hommiin, kun on syksystä asti ollut polvivamman ja -leikkauksen vuoksi pois kuviosta. No, ensi kuussa operoidaan toinen lumpio, joten siinäpä sitten taas kesä meneekin köppäillessä. Mutta siihen asti pitää nyt ottaa kaikki irti! 

torstai 17. huhtikuuta 2008

Ompottaa


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Mäkkiunelmani on taas askeleen lähempänä toteutumista, koskapa verottaja muisti mukavalla postilla. Jipi jipi! Nyt pitäisi vain kyetä malttamaan joulukuuhun - muka! Ei käy! Toivottavasti jo kesäkuussa tämä laukeamispisteessä (noin niinku negatiivisessa mielessä...) olevan pöytä-peesee on vaihtunut ihanaiseen omenalaatikkoon!

Ei mulla muuta! Nam!

Niin paitsi sitä, että jokunen on yksärillä minulle ihmetellyt arktista mielenlaatuani, kun ihan jo viime viikonloppuna räntäsateessa teltassa nukuin. "Kehutaan" nyt sitten samaan syssyyn, että pääsiäisenä Pöyrisjärven vaelluksella nukuttiin teltassa pitkäperjantaiyö, ja mittarissa oli ollut -33 astetta pakkasta... Okei, myönnän, että oli aluksi vaikeaa nukahtaa kun selluliitit olivat jäässä, mutta onneksi on keksitty sellaiset kätevät, kemialliset kädenlämmittimet, kun mitään biologista kokovartalolämmittäjää ei ollut mukana. 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Ta(i)katalvi


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Heräsin aamulla teltasta (kuvassa). Onneksi olin yöllä sinne mennyt nukkumaan ihan tietoisesti niin ei minään yllätyksenä se herääminen tullut. Nukkumaanmenon aikaan vain oli melko keväinen sää vielä, maasto lumetonta ja kuivaa, ja tähtikirkas taivas antoi jopa ymmärtää, että tulisi pakkasyö. Vielä mitä! Pian alkoi sataa räntää ja tuuli heilutteli asumustani, joka ei ollut kiinnitetty sen kummemmin, koskapa olin pystyttänyt sen vanhan parilaavun pohjalle. Tasaisia teltan paikkoja kun ei ympäristöstä muuten löytynyt. Kohtuuhyvät unet sitä silti tuli nautittua, lyhyeksi vain jäivät mokomat. Koirien kanssa on ihanaa nukkua teltassa kun ne eivät kotona saa nukkua sängyssä. Lämmittävätkin mukavasti siinä vieressä tuhistessaan.

Työhön liittyvä koulutusviikonloppu on siis onnellisesti ohi, koirillakin oli mukavaa kun saivat olla mukana. Minä opin, jälleen kerran, että kannattaa aina muistaa juoda tarpeeksi (vettä!) niin ei tule pää kipeäksi, ja että otsalamppu on hyvä muistaa ottaa mukaan eikä jättää kotiin. 

Nyt nukuttaisi, mutta jos vaivun untuvasaarille nyt, ei illalla sitten nukuta ja menee yö kukkuessa. Koska en ole käki, koitan nyt pysytellä hereillä edes kolmisen tuntia vielä.

Huoh. Huomenna taas töihin, tässähän tämä meni kaatosateessa metsässä rämpiessä ainoa vapaapäivä, Mutta masokistista kyllä, nautin siitä :). 

torstai 10. huhtikuuta 2008

Työpahoinvointia


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Osallistun töissä jonkun yliopistotutkijan työhyvinvointimittaukseen. Kaksi vuorokautta pitää tepastella Suunnon sykevyö kropan ympärillä ja työpäivän jälkeen, aamulla sekä illalla pohtia monivalintatehtävien ääressä mitkä työhön liittyvät asiat nyt olivat iloja ja mitkä harmeja ja tuntuuko kevyeltä vai raskaalta ja niin edelleen. Nyt tuntuu ihan kevyeltä vielä, tässä ensimmäisen aamulenkin jäljiltä aamukahvilla istuessa, mutta eiköhän se tässä vielä muuttumaan saada, mitä lähemmäs töihinlähtöaika hiipii.

Muuttuneiden työkuvioiden vuoksi teen tästä lähtien kolme viikkoa kuussa iltavuoroa, mikä tarkoittaa aasiakkaiden palvelemista ostoshelkutissa yhdestä yhdeksään asti illalla. Kotona olen vähän ennen kymmentä, siitä sitten koirien kanssa reippaalle iltalenkille, ja johan puoliltaöin pääsenkin tsuumailemaan, että olisiko kenties jotain sosiaalista tapahtumaa vielä ystävä- ja harrastuspiireissä tarjolla.

Sittu. 

No, pitää kai olla iloinen, että on edes töitä, kun ei tunnu tuo viime vuosituhannella alkanut opiskelukaan koskaan valmistuvan. Eläkeikään saakka ei varmaan täälläkään kyllä viihdy, siitä pitävät nuo työajat kyllä huolen. Muutenhan olen ihan unelmatyössä, kun saan omien harrastuskamojen keskellä viettää kaiket päivät ja aasiakkaatkin yleensä ovat varsin siedettäviä, joskus jopa mukavia.

Työhyvinvointimittaus jatkuu yhden vapaapäivän mittauksella viikonloppuna. Harmi vain, että sunnuntai on ainoa vapaapäiväni ja sekin menee työhön liittyvässä koulutuksessa. Saattaa sykevyöhön tallentua kummallista tärinää ja outoja piikkejä... 

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Nysse alkaa!


**Tämä postaus on tuotu vanhasta päiväkirjasta (toukokuu 2009).**


Päiväkirjan pito nimittäin! Innoitus tuli eräältä toiselta qruiserilta, hänen mitenkään aktiivisesti sitä tyrkyttämättä kuitenkaan. Kunhan lueskelin remppajuttujaan ja ajattelin, että kas, olisinpa minäkin rempatessani pitänyt päiväkirjaa, kylläpä olisi viihdyttävää lukea jälkikäteen kaikesta perkelöinnistä ja takaiskuista.

Hokasinpa sitten, että eipä ole remppa mulla valmis vieläkään, joten aina ehtii aloittaa. Päiväkirjallisuudenkin siis. Puhumattakaan siitä, että mun elämä ei ole ollenkaan valmis, joten siinä tulikin jo monta syytä kirjata ylös kaikenmoista triviaalia tapahtumaa, joilla itseänsä sitten joskus kenties voisi viihdyttää. Muisti kun tuppaa jo reistaamaan, kuten suvussamme on tapana.

Lyhyeksi jää kuitenkin tämä virsi nyt, koskapa pesukone vaatii tyhjennystä, minkä jälkeen koirat vaativat pienen ulkoilun ja sitten onkin jo riennettävä työmaalle palvelemaan aasiakkaita. Khiire, khiire!